Listen to your body. It's smarter than you.

Sain kysymyspostaukseen kysymyksen, mihin jo vastasinkin. Aloin kuitenkin pohtimaan kysymystä enemmänkin. Kysymyshän oli siis, että olenko mielestäni muuttunut projektin myötä muutenkin kuin fyysisesti? Vastasin, että ihan joka tavalla. Ja se on totta.

Tämän projektin aikana koko mun ajatusmaailma on keikahtanut kumoon. Ennen en voinut nauttia perjantaista, tai viikonlopusta ylipäätäänkään, ilman herkkuja. Niitä piti saada, ja paljon. Nykyään nautin suunnattomasti perjantai-illoista ja viikonlopuista, vaikka syön ihan samaa perusruokaa kuin arkenakin. Mulla ei tunnu missään katsoa weheartista ihania ruokakuvia. Katson niitä, koska ne ovat upeita, en siksi että tekisi mieli. Katson niitä ilman, että tarvii ajatella että pakko saada suklaata. Se on aika mukava tunne.
Olen oppinut nauttimaan siitä, että saan rauhassa lueskella blogeja läpi ja valvoa vähän myöhempään. Siitä, että saan nukuttua pitkät unet ja mennä aamulla salille. Nautin suunnattomasti siitä, että salilla ei ole mihinkään kiire ja saa tehdä kaiken rauhassa, toisin kuin arkena. Nautin siitä, että voin liikkua vaikka aamulla ja illalla, jos tekee mieli. Arkenahan liikunnat on pakko ajottaa joko aamuun tai koulupäivän ajalle, jos haluaa ehtiä.

Projektin myötä olen oppinut arvostamaan terveyttä ihan eri tavalla. En mä ikinä ole ollut mitenkään sairas, perusterve aina. Mutta silti. Kun kohtelee kehoaan hyvin, sitä oppii arvostamaan. Terveyttä on myös monipuolinen ruokavalio. Ja pidemmällä tähtäimellä varsinkin. Olen oppinut arvostamaan monipuolista liikuntaa. Mua pelotti hiukan se, että lentopallon lopettamisen myötä kaikki urheilu katoaisi. Mutta miten kävikään? Liikun tuplasti enemmän kuin ennen. Siinä missä ennen sain itseni salille ja lenkille ainoastaan lentopallon vuoksi, nyt menen, koska nautin siitä niin suunnattomasti. Itse suorituksesta, mutta erityisesti sen jälkeisestä fiiliksestä. Olen päättänyt, että menen esimerkiksi voittamaan yhden haasteen, joka on jäänyt lapsuudesta kaivelemaan, ja se liittyy hiihtoon, sekä yhteen ylämäkeen, jota en koskaan suksilla päässyt ylös. Tänä talvena aion käydä hiihtämässä sen.

Mutta ei jotain hyvää ettei jotain huonoakin. Tällä hetkellä olen tilanteessa, missä olen vartaloni suhteen epävarmempi kuin koskaan aikaisemmin. Mua suoraan sanottuna ahdistaa tieto siitä, että kuuden viikon päästä pitäisi näyttäytyä maailmalle bikinit päällä. En ole valmis. Hassuahan tässä on se, että ei mua yli 20 kiloa sitten haitannut bikineissä hengailu, päinvastoin. Tiedän, että tämä johtuu siitä että sieltä peilistä tuijottaa edelleen se sama möhkäle mikä neljä kuukautta sittenkin. Ja se ei tunnu mukavalta. Tiedän kuitenkin, että ongelma on vain pääni sisällä. Rantakunto on kiinni nimenomaa sieltä. En aio pilata lomaani murehtimalla ylimääräisiä kiloja - aion pitää hauskaa niistä huolimatta.

Joka tapauksessa, en oo ikinä ennen ollut näin onnellinen perjantai-iltana ilman herkkuja koeviikon alkaessa maanantaina. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen siitä, että sallin itseni syödä äsken kaksi appelsiinia (miltä tuo oikein kuulostaa xd), siitä että kaappi on täynnä vihreää teetä, siitä että tällä viikolla olen saanut lisätä salitreeniin painoja, ja siitä että aamullakin odottaa sali ja kova treeni. Tällä hetkellä on hyvä olla.

kuva weheartit.com