Hengissä ollaan. Tosin tällä hetkellä en oo ihan varma asiasta. Mulla on nimittäin aivan jäätävä flunssa. Se tulee mulle aina ulkomaanreissun jälkeen, mutta ikinä en osaa varautua. Se + koeviikko = eiainakaantaivas. Viimenen viikko onkin siis mennyt ihan oikeasti pelkästään koulukirjojen parissa. Siitä hetkestä ku oon koulusta kotiutunu siihen asti että on pitänyt mennä suihkuun ja alkaa rahkan tekoon. Nyt pääsiäisen oon ottanu vähän rennommin. Eilen en esimerkiksi lukenut ollenkaan, olin nimittäin shoppailemassa. Sitä en löytänyt, mitä lähdin hakemaan mutta muuta senkin edestä, niin kuin yleensä. Mun tarkotus oli kuvata ne tänään mutta ei oo ollu voimia. Aamusta sain luettua kolme tuntia mutta sen jälkeen oon vaan maannu sohvalla ja toivonut, että nyt tulis joku prinssi joka tois mulle ison läjän kurkkupastilleja ja nenäliinoja ja keittäis mulle teetä. Todellisuushan on se, että kaksi ensimmäistä saan vasta tiistaina ja teen keitän kohta ite..
Ne ajat mitä en tällä viikolla oo käyttänyt opiskeluun oon käyttänyt mun elämän ja tulevaisuuden pohtimiseen.. Joten aikaa blogille ei siis todellakaan ole ollut, ja tänään kun olisi niin ei ole voimia. Sen takia lupaankin, että ensi viikolla palataan normaaliin rytmiin huolimatta koeviikosta. Nyt ainoo asia mihin mun kroppa kykenee on raahautua takas sohvalle hörppimään teetä ja kattomaan naisten lentopallofinaalia. Katotaan jos huomenna palataan tänne blogin puolelle vähän pirteempänä!
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Sikailusta ja ylikunnosta
Sen sijaan, että kirjoittaisin teille mielipidepostauksen tasa-arvoisesta avioliittolaista, saattekin kuulla miten loma meni syömisten kannalta. Elikkä mähän päätin jo silloin ennen lomaa, että kaksi viikkoa saan syödä ihan vapaasti mitä haluan. Epäilin vähän, että pystynkö heittäytymään niin vapaalle niin pitkäksi aikaa, mutta se huoli osoittutui kyllä aika turhaksi. :D
Suoraan sanottuna mun syömiset koko lomalla meni ihan plörinöiksi. Sillä ei oo mitään väliä, mutta silti. Huhhuh. Vedin massuun suoraan sanottuna pelkkää paskaa - patonkia, croisantteja, jäätelöä, keksejä, suklaata, karkkia, sipsiä, paahtoleipää, nuudeleita, spagettia, pitsaa ja ranskalaisia. Ei mennyt päivääkään, etten jotain noista olisi syönyt. Ja olihan se olo sen mukainenkin. Turvonnut, mutta ennen kaikkea pettynyt.
Mä oikeasti luulin, että olisin puolen vuoden aikana oppinut jotain kohtuullisuudesta. Ilmeisesti olin väärässä. Kun annoin itselleni vapaat kädet, en pystynyt lopettamaan. Siihen vaikutti totta kai se, että joulusta asti olin vetänyt niin tiukalla linjalla - kenties liiankin tiukalla. Kun ei ole antanut itselle yhtään armoa, ja sitten jättää kontrollin pois, ei voi ainakaan minun tapauksessani odottaakaan muuta lopputulosta. Mutta silti. Olo joka ilta oli todella pettynyt. Olin varma että oon lihonut kaikki kilot takaisin, mikä ei oo kyllä edes mahdollista jos ei vedä kaksin käsin ruokaa joka minuutti. Todellisuudessa en edes tiedä kuinka monta kiloa tuli. En halunnut käydä puntarilla, sillä sitten olisin tuntenut vaan syyllisyyttä herkuttelusta. En halunnut, että lomasta jäisi semmoiset muistot, joten seuraavan kerran puntari kutsuu ensi lauantaina. Ennen kaikkea olin kuitenkin pettynyt siitä, etten pystynyt vastustamaan jotain. Ja etten pystynyt olemaan ostamatta karkkia tai suklaata. Tai pystynyt sanomaan ei jos tarjottiin jotain. Vaikka sitä olen juuri tehnyt puoli vuotta.
"Hauskinta" tässä kaikessa on se, että löysin itseltäni tismalleen samat ajatukset, kuin ennen projektin aloittamista. Joka kerta löytyi joku syy herkutella, ihan joka kerta. Ruoka oli siellä mun ajatusten hallitsija, se, että mitä hyvää voisi syödä seuraavaksi. Joka ilta mietin, että pystyisin kyllä vastustamaan jos vain haluaisin. Ja sitten aamulla ensimmäisenä söin keksiä. Ja sen jälkeen mietin, että miksen pystynytkään? Ja mä en osaa vastata siihen kysymykseen. Mä haluaisin, mutta mä en pysty. Mulla ei siis todellakaan ole vielä "tervettä" suhdetta syömiseen. Vielä on pitkä matka siihen, että pystyy ottamaan sen yhden herkuttelupäivän viikkoon.
Siellä ollessa mua pelotti kokoajan se, että herkuttelumoodi jää päälle Suomeenkin. Sokeri on niin kuin huumetta, siihen jää koukkuun. Mutta ei. Maanantaina kun tultiin Suomeen, söin vielä loput lomaherkut, mutta tiistaina oli aika palata arkeen. Eikä ole tuntunut missään. Ei ole tuntunut yhtään vaikealta kieltäytyä mistään tai syödä terveellisesti. En siis ymmärrä. :D Toki tuo on erittäin hyvä juttu, mutta jännä. Ehkä siihen joskus löytyy vastaus. Joka tapauksessa tämän viikon oon vielä vetänyt suhteellisen löysästi - oon syönyt ruisleipää ja ehkä muutaman sata kaloria per päivä enemmän kuin ennen lomaa, mutta ihan tarkoituksella. Mietin, että on helpompi palata takaisin arkeen, kun ei tipu heti siihen tosi ankaraan linjaan. Toki mun stressaus siellä vähenikin tässä, enkä nyt enää pode huonoa omatuntoa ruisleivän syömisestä välipalana. Jos mä lihon ruisleivän syömisestä, niin sitten lihon! :D Tossa on siis iso muutos siihen jatkuvaan stressaustilaan ennen lomaa, kun pelkäsin yhden omenan syömistä ja sen vaikutusta painoon. Sillon taisi siis mennä vähän liian pitkälle.
Ylikunnosta sen verran, että lomalla tein pari matalasykelenkkiä. Lääkkeitä oon joutunut vieläkin syömään, mutta tällä viikolla aloin pikkuhiljaa liikkua. Keskiviikkona hiihtoa koulussa ja tänään kävin salilla. Nuo siis arkiliikunnan lisäksi. Ja salilla jätin painot kolme- tai neljäsosaan siitä mitä ne oli ennen ylikuntoa. Eihän se paljon missään tuntunut, mutta on pakko aloittaa rauhallisesti, ettei tule taas takapakkia. Henkisesti tämä on ollut raskas prosessi, kun joutuu periaatteessa aloittamaan alusta tuon kunnon rakentamisen ja muunkin.
Propsit sille joka jakso lukea tämän maratonipostauksen tänne asti! :D Keväthän jatkuu tästä nyt sillä tavalla, että ensin toivutaan loppuun ylikunnosta, eli treenejä ja vastusta lisätään pikku hiljaa. Syömiset palaa tiukkaan linjaan heti maanantaina, jolloin palataan sinne 1500-1600 kaloriin per päivä, nyt ollaan menty jossain 1800-1900 luultavasti. Uutuutena aiempaan, alan ottamaan yhden herkkupäivän kuukauteen, jolloin voi syödä mitä vain, eli vetää överiksi. :D Samoin yksi hiilaritankkauspäivä viikkoon tulee takaisin, luultavasti otan lauantain kun lauantaista tulee uusi punnituspäiväkin. Mutta sillonkin vedetään vain hyviä hiilareita, ja siihen tankkauspäivään monesti kuuluu vain ruisleipä ja banaani, joista tulee varmasti tarpeeksi. Nyt lähden kuitenkin miettimään, kirjoitanko teille sitä mielipidepostausta vai en, vai meenkö ihan suosiolla kirjoittamaan äikän raakaesseen loppuun! :D
Suoraan sanottuna mun syömiset koko lomalla meni ihan plörinöiksi. Sillä ei oo mitään väliä, mutta silti. Huhhuh. Vedin massuun suoraan sanottuna pelkkää paskaa - patonkia, croisantteja, jäätelöä, keksejä, suklaata, karkkia, sipsiä, paahtoleipää, nuudeleita, spagettia, pitsaa ja ranskalaisia. Ei mennyt päivääkään, etten jotain noista olisi syönyt. Ja olihan se olo sen mukainenkin. Turvonnut, mutta ennen kaikkea pettynyt.
Mä oikeasti luulin, että olisin puolen vuoden aikana oppinut jotain kohtuullisuudesta. Ilmeisesti olin väärässä. Kun annoin itselleni vapaat kädet, en pystynyt lopettamaan. Siihen vaikutti totta kai se, että joulusta asti olin vetänyt niin tiukalla linjalla - kenties liiankin tiukalla. Kun ei ole antanut itselle yhtään armoa, ja sitten jättää kontrollin pois, ei voi ainakaan minun tapauksessani odottaakaan muuta lopputulosta. Mutta silti. Olo joka ilta oli todella pettynyt. Olin varma että oon lihonut kaikki kilot takaisin, mikä ei oo kyllä edes mahdollista jos ei vedä kaksin käsin ruokaa joka minuutti. Todellisuudessa en edes tiedä kuinka monta kiloa tuli. En halunnut käydä puntarilla, sillä sitten olisin tuntenut vaan syyllisyyttä herkuttelusta. En halunnut, että lomasta jäisi semmoiset muistot, joten seuraavan kerran puntari kutsuu ensi lauantaina. Ennen kaikkea olin kuitenkin pettynyt siitä, etten pystynyt vastustamaan jotain. Ja etten pystynyt olemaan ostamatta karkkia tai suklaata. Tai pystynyt sanomaan ei jos tarjottiin jotain. Vaikka sitä olen juuri tehnyt puoli vuotta.
"Hauskinta" tässä kaikessa on se, että löysin itseltäni tismalleen samat ajatukset, kuin ennen projektin aloittamista. Joka kerta löytyi joku syy herkutella, ihan joka kerta. Ruoka oli siellä mun ajatusten hallitsija, se, että mitä hyvää voisi syödä seuraavaksi. Joka ilta mietin, että pystyisin kyllä vastustamaan jos vain haluaisin. Ja sitten aamulla ensimmäisenä söin keksiä. Ja sen jälkeen mietin, että miksen pystynytkään? Ja mä en osaa vastata siihen kysymykseen. Mä haluaisin, mutta mä en pysty. Mulla ei siis todellakaan ole vielä "tervettä" suhdetta syömiseen. Vielä on pitkä matka siihen, että pystyy ottamaan sen yhden herkuttelupäivän viikkoon.
Siellä ollessa mua pelotti kokoajan se, että herkuttelumoodi jää päälle Suomeenkin. Sokeri on niin kuin huumetta, siihen jää koukkuun. Mutta ei. Maanantaina kun tultiin Suomeen, söin vielä loput lomaherkut, mutta tiistaina oli aika palata arkeen. Eikä ole tuntunut missään. Ei ole tuntunut yhtään vaikealta kieltäytyä mistään tai syödä terveellisesti. En siis ymmärrä. :D Toki tuo on erittäin hyvä juttu, mutta jännä. Ehkä siihen joskus löytyy vastaus. Joka tapauksessa tämän viikon oon vielä vetänyt suhteellisen löysästi - oon syönyt ruisleipää ja ehkä muutaman sata kaloria per päivä enemmän kuin ennen lomaa, mutta ihan tarkoituksella. Mietin, että on helpompi palata takaisin arkeen, kun ei tipu heti siihen tosi ankaraan linjaan. Toki mun stressaus siellä vähenikin tässä, enkä nyt enää pode huonoa omatuntoa ruisleivän syömisestä välipalana. Jos mä lihon ruisleivän syömisestä, niin sitten lihon! :D Tossa on siis iso muutos siihen jatkuvaan stressaustilaan ennen lomaa, kun pelkäsin yhden omenan syömistä ja sen vaikutusta painoon. Sillon taisi siis mennä vähän liian pitkälle.
Ylikunnosta sen verran, että lomalla tein pari matalasykelenkkiä. Lääkkeitä oon joutunut vieläkin syömään, mutta tällä viikolla aloin pikkuhiljaa liikkua. Keskiviikkona hiihtoa koulussa ja tänään kävin salilla. Nuo siis arkiliikunnan lisäksi. Ja salilla jätin painot kolme- tai neljäsosaan siitä mitä ne oli ennen ylikuntoa. Eihän se paljon missään tuntunut, mutta on pakko aloittaa rauhallisesti, ettei tule taas takapakkia. Henkisesti tämä on ollut raskas prosessi, kun joutuu periaatteessa aloittamaan alusta tuon kunnon rakentamisen ja muunkin.
Propsit sille joka jakso lukea tämän maratonipostauksen tänne asti! :D Keväthän jatkuu tästä nyt sillä tavalla, että ensin toivutaan loppuun ylikunnosta, eli treenejä ja vastusta lisätään pikku hiljaa. Syömiset palaa tiukkaan linjaan heti maanantaina, jolloin palataan sinne 1500-1600 kaloriin per päivä, nyt ollaan menty jossain 1800-1900 luultavasti. Uutuutena aiempaan, alan ottamaan yhden herkkupäivän kuukauteen, jolloin voi syödä mitä vain, eli vetää överiksi. :D Samoin yksi hiilaritankkauspäivä viikkoon tulee takaisin, luultavasti otan lauantain kun lauantaista tulee uusi punnituspäiväkin. Mutta sillonkin vedetään vain hyviä hiilareita, ja siihen tankkauspäivään monesti kuuluu vain ruisleipä ja banaani, joista tulee varmasti tarpeeksi. Nyt lähden kuitenkin miettimään, kirjoitanko teille sitä mielipidepostausta vai en, vai meenkö ihan suosiolla kirjoittamaan äikän raakaesseen loppuun! :D
perjantai 22. maaliskuuta 2013
GRAN CANARIA 2013 via iPhone
Tässä tulis nyt viimesiä lomakuvia! :) Esittelen vielä ostokset jossain vaiheessa, mut tuntien kesäkuussa. Tosin musta tuntuu että mun viimesetkin uskottavuuden rippeet menee tässä samalla, melekone teinipostaus.. Mut hei on siellä muutama, nimenomaa muutama, kuva jostai muustaki ku mun naamasta.. Mulla on hirvee kiire edelleen, pitäs lukee kokeisii mut sen sijaan lähen nyt kaupunkii ku pakko käydä ostaa uudet kengät! Nyt pitää juosta, heippa :) ja joo, camwow on vissii mun lempisovellus..
torstai 21. maaliskuuta 2013
GRAN CANARIA part 2
Siinäpä oli loput lomakuvat! :) Ne oli kyllä tosi sekalaisessa järjestyksessä mutta ehkä te kestätte. :--) Vielä tulee yks postaus puhelinkuvista. Mulla on kokoajan taju kiire ja nytki pitää juosta!!
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
GRAN CANARIA 2013 pt.1
Holaa! :) Maanantaina kotiuduttiin kahden viikon Kanarianreissulta, mutta nyt ehin vasta tänne asti päivittelemään. Melko hullunmyllyä ollu siitä asti, mutta siitä lisää myöhemmin! :)
Tosiaan oli aika mahtava reissu. Lämpimät ilmat, loistava hotelli, mun sweet seventeen ja mahtavia kavereita. Syömisistä tähän väliin sen verran, että taisinpa elellä ku sika kaks viikkoo. :--) Mutta siitä myöhemmin pohtivaa postausta. Kahden viikon aikana käytiin mm. Las Palmasissa shoppailemassa ja vähän matkan päässä Anfin mahtavalla rannalla. Mutta koska kliseisesti kuvat kertoo enemmän, joten olkaa hyvät! :)
Tosiaan oli aika mahtava reissu. Lämpimät ilmat, loistava hotelli, mun sweet seventeen ja mahtavia kavereita. Syömisistä tähän väliin sen verran, että taisinpa elellä ku sika kaks viikkoo. :--) Mutta siitä myöhemmin pohtivaa postausta. Kahden viikon aikana käytiin mm. Las Palmasissa shoppailemassa ja vähän matkan päässä Anfin mahtavalla rannalla. Mutta koska kliseisesti kuvat kertoo enemmän, joten olkaa hyvät! :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)