Every day that I succeed, I get one day closer to my goal

Päätin nyt palata vähän projektin kuulumisiin, kun koeviikko on vihdoin ohi! Nämä pari viime viikkoa ovat tuntuneet pidemmiltä kuin ikinä. Tuli tuossa myös huomattua, että kyllä sillä jumalattomalla stressin määrälläkin on vaikutusta kehoon ja sen toimintaan. Koeviikolla oli ehkä hieman vaikeuksia, koska ei ehtinyt liikkumaan tarpeeksi ja kroppa kyllä ilmoitti siitä. Oli myös kokoajan nälkä, mikä johtuu siitä että luin tosissaan joka päivä, ja aivot tarvi energiaa. Yleensä kun se nälkä menee sillä vesilasilla ohi. Joka tapauksessa, se on nyt selätetty. Onneksi.

Maanantaina tuli -16 kg täyteen. Maanantaina luultavasti alitetaan taas uusi kymmenluku. Tällä hetkellä viikko tahti on noin kilo viikossa, ja siihen oon todella tyytyväinen. Syöminen sujuu ja urheilu maistuu. Henkinen puoli onkin sen takia tullut nyt tähän rinnalle.

Olen vasta nyt tajunnut, kuinka vääristynyt suhde ruokaan mulla oli ennen. Jos voin oikein kärjistää, elin syödäkseni. Tällä hetkellä syön elääkseni. Ja tuolla on tosi iso merkitys. Ruoka ei merkkaa mulle enää todellakaan niin paljon, kun se on joskus merkannut. Nauroinkin yhdelle mun ystävälle, että oonko ihan oikeasti ollut sairas, kun olen ajatellut niin. Esim. sunnuntaina olen menossa elokuviin. Ennen ensimmäisenä tuli mieleen, että jes pääsee syömään karkkia.... ja nyt mulla tuli vaan mieleen, että on kiva nähdä se elokuva kun olin miettinyt että menen katsomaan sen. Mun mielestä tuossa on aika iso ero. :)

On myös kiva huomata se, että muutkin huomaavat pikku hiljaa muutoksen. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun eräs entinen luokkalaiseni tuli juttelemaan pitkästä aikaa, ja sanoi että olen muuttunut paljon. Semmoista palautetta on totta kai kiva kuulla. Ja muutenkin semmoiset pienet muutokset, jotka vain itse huomaa. Vaikka se, että jokin vaate mahtuu päälle mikä ei ole ennen mahtunut. Tai se, että äiti sanoo, että mun poskipäät on tullut nyt kunnolla näkyville. Ei ne pudotetut kilot ikinä saa samanlaista fiilistä aikaan.
Ensimmäistä kertaa en myöskään pelkää terveystarkastukseen menemistä. Tiedän, että paino on pudonnut ja tulee putoamaan vielä paljon.

Eli tahti jatkuu. Eikä lopu kovin äkkiä. Ei ole enää mitään toista vaihtoehtoa. Mulla on fyysisesti ja henkisesti parempi olo kuin koskaan ennen. Jaksan asioita ihan eri tavalla, mua ei väsytä vaikken nukkuisikaan yhtä paljon kuin ennen (johtuu stressistä tuo unettomuus). Oon paljon paremmalla tuulella, ja oon tosi onnellinen. Ei tainnut ihan hukka tie olla tämä valinta! :)


kuva goolekuvahausta

All I want for christmas is you... or wait a minute

Eli tuossa oisi vähän mun joululahjatoiveita! Ihan hullua, että ensi viikolla alkaa joulukuu ja ulkona näyttää lokakuun alulta.. Joka tapauksessa toivon ihan perus rahaa, kirja, suklaata aivan järjettömästi.. okei ei mut ainaki geishaa pakko saada, nomination-pala ois kiva, ja sitte saan aidot uggit! :) So happy!
Tein viime vuonna tämän saman postauksen nii aattelin että ois kiva! Ongelmaksi mulle on muodostunut kavereiden lahjat.. Porukoille ja veljelle oon keksinyt jo. Eli jos jotain vinkkejä ois, niin laittakaa kehiin! :) Eipä mulla muuta, kaks koetta takana ja kolme vaikeinta edessä.. Ja hei niitä postausehdotuksia! Mitä te haluatte kuulla?

kaikki muut kuvat google-kuvahausta paitsi uggien kuva otettu heppo.fi

WITHOUT MAKE UP

Päätinpä minäkin nyt laittaa lusikkani tähän soppaan. Eli monet ovat varmaan jo nähneet lähes joka blogissa kiertäneen Naked Truth- haasteen, jonka Tyyliä metsästämässä- blogin Veera aloitti. Linkistä pääsette näkemään koko jutun, mutta halusin nyt tuoda vähän omiakin ajatuksia esille. Haasteen tarkoituksenahan oli näyttää bloggaajatkin samanlaisina ihmisinä kuin muutkin. Ja vaikka siinä ei niinkään ollut kyse itsevarmuudesta, päätin, että ottaisin sen tähän samalla. Loppujen lopuksi, ilman itsevarmuutta minäkään en näitä kuvia julkaisisi. Varsinkaan, kun huomasin tuon järkyttävän tahran paidassa vasta sen jälkeen kun olin jo ladannut kuvat... No aina ei voi onnistua. :D

Mulle meikkaaminen ei ole ikinä ollut mitenkään pakollista. Olen aloittanut sen kyllä jo ala-asteella, mutta aina olen voinut mennä vaikka kouluun ilmankin. Vielä tänä päivänäkin voisin astella lukioon ilman meikkiä, tuntematta pienintäkään epävarmuuden pisaraa. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut.

Itsetunto ja -varmuus ovat monelle aika tabuja asioita. Suomalaisessa yhteiskunnassa kun on se "ongelma", että mielummin vähätellään itseään, kuin myönnetään rehellisesti, että onpa minulla kiva paita päällä. Vaikka tuommoiset asiat tuntuvat pieniltä jutuilta, se saa aikaan dominoefektin.
Kuinka moni siellä ruudun takana uskaltaa myöntää, ettei tunne oloaan itsevarmaksi ilman meikkiä? Veikkaan, että aika moni. Meikki on kuin suojakerros. Se peittää virheet, mitä emme halua muiden näkevän. Miksi? Siksikö, että nykyään vain täydellisyys on tavoittelemisen arvoista?

Olen sanonut monelle ihmiselle, että se itsevarmuus harvoin on synnynnäistä. En minäkään ole sitä syntymälahjana saanut, päinvastoin. Minun oli pakko tehdä sen eteen lujasti töitä. Muuten makaisin edelleen lattialla, ja muut kävelisivät ylitseni. Tajusin riittävän ajoissa sen, että jos siihen makaamaan vaan jää, ei siitä kukaan tule nostamaan ylös. Se päätös pitää itse tehdä.
Jos minä olisin jatkanut samaan malliin, en voisi tehdä puoliakaan niistä asioista, mitä nykyään teen. En voisi kirjoittaa laihduttamisprojektistani julkisesti - entä jos epäonnistuisin? En voisi pitää montaa kertaa vuodessa pitkiä puheita julkisesti - jokuhan saattaisi huomata, että olen ylipainoinen. En voisi käydä salilla tai lenkillä - jokuhan saattaisi miettiä, että siinä se läski taas menee. En voisi treenata jalkoja - jalkanihan olisivat entistä paksummat, kun hankkisin niihin lihaksia. En olisi voinut pelata lentopalloa - eihän iso tyttö voi pitää pieniä sortseja jalassaan. En olisi voinut laittaa meikittömiä  kuvia nettiin - jokuhan voisi miettiä, että näytän alienilta. Tajusitte varmaan pointin.

Ei se itsevarmuus tule hetkessä. Kuten jo aiemmin sanoin, sen eteen pitää tehdä töitä. Astu ulos mukavuusalueelta. Kokeile, kaatuuko maailma, jos teet jotain mitä ennen et ole viitsinyt tehdä. Iskosta päähäsi joka päivä ajatus siitä, että sinä olet tarpeeksi. Sinun ei tarvitse muuttaa mitään, mitä itse et halua. Jos joku ajattelee, että olet nolo tai jotain muuta, mitä sitten? Kaikkia ei voi miellyttää.
Itsevarmuuden hankkimisen voisi vaikka aloittaa kuuntelemalla tuon Kaija Koon biisin. Se on täyttä asiaa. Sitten, kerro itsellesi joka aamu, että olet ihana. Vaikka se tuntuisi kuin typerältä tahansa. Jos iskostat päähäsi jotain asiaa tarpeeksi kauan, alat uskomaan siihen itsekin. Ja kun astut ulos mukavuusalueelta, voit saavuttaa jotain ihanaa. Aloita se vaikka tarttumalla tähän haasteeseen. :) Sinä olet riittävä juuri tuollaisenaan, virheineen päivineen.

When you feel like quitting, think of all the reasons why you started

Jos on huono päivä, on rankkaa olla laihduttaja. Silloin on rankkaa olla mitä tahansa muutakin, mutta erityisesti laihduttaja. Huonona päivänä tekisi mieli ottaa suklaalevy käteen ja painua peiton alle, mutta sen sijasta pitääkin lähteä räntäsateeseen lenkille. Elämä on valintoja, joku viisas kerran sanoi. Tuo valinta on aina hyvä, koska lenkin jälkeen huonokin päivä kääntyy melkein aina hyväksi.

Ei ole helppoa, kun kahvipöydässä ja ravintolassa pitää miettiä tarkkaan, mitä voi syödä. Seurueen uteliaat katseet ja kysymykset, ei niihin ole helppoa vastata! Aika harva kuitenkin pystyy sanomaan suoraan, että on laihduttamassa. Varsinkin, jos seurue on joitain muita kuin ystäviä.Yhdissäkään juhlissa ei ole helppo olla syömättä, muiden mättäessä herkkuja saat väistämättäkin katseita osaksesi. Onhan se hieman töykeää myös. Minä olen selvinnyt niistä tilanteista ilmoittamalla, että olen jouluaattoon asti herkkulakossa ja that's it. Oli se sitten kuinka töykeää tahansa.

Pikku hiljaa ihmiset alkavat huomaaman muutoksen sinussa. Kasvot kapenevat, ja vaatteet näyttävät isoimmilta kuin ennen. Vaikka jokainen "olet muuten laihtunut" kommentti tuottaa itselleni aina iloa, ei niiden kuuleminen siltikään ole helppoa. Myös jokainen "kuinka paljon olet laihtunut?" kysymys tuntuu usein tungettelevalta, vaikka oma projektini onkin alusta asti ollut todella julkinen, enhän muuten kirjoittaisi siitä.
Mietin monesti, että kuinkahan moni ihminen on huomannut, että minulla on tippunut painoa. Ovatko he huomanneet, että housut roikkuvat jalassa, ja paidat ovat liian isoja? Minä en nimittäin ole. Peili on petollinen kaveri. Vaikka vaaka näyttäisi kuinka montaa miinuskiloa tahansa, mieleeni nousee silti monia kysymyksiä. Entä jos vaa'assa on jotain vikaa?  

Ei ole myöskään helppoa odottaa jokaista punnituspäivää. Minulla se on huomenna, ja voin myöntää suoraan, että jännittää. Totta kai sitä aina haluaisi, että pudotus olisi mahdollisimman iso, mutta toisaalta, mikäpä kiire minulla edes on. Välillä sitä pudotusta ei tule, mutta kun vain jaksaa tehdä töitä, tulos kääntyy taas laskuun. Itsensä motivoiminen on ollut minulle äärimmäisen helppoa, ja siitä olen kiitollinen.

Olen ihminen, joka suunnittelee tulevaisuutta erittäin paljon ja tarkasti. Olen jo siis suunnitellut ja miettinyt monia asioita, mitä tulee tapahtumaan kun lopulta olen tavoitteessani. Erityisesti muiden suhtautumista. Tulenko ikuisesti olemaan se iso tyttö, vai tulevatko ihmiset näkemään minut jonain muunakin? Onnistujana, naisena, joka kaikkien niiden "olet läski" kommenttien jälkeen pystyi muuttamaan koko elämänsä.

Vaikka tämä postaus oli aika negatiivinen, haluan kuitenkin painottaa, että jokainen päivä tässä projektissa on ollut minulle osoitus siitä, että pystyn mihin tahansa. Pystyn huonoinakin päivinä tekemään fiksuja valintoja. Ja vaikka peili on petollinen kaveri, kyllä sitä tietää laihtuneensa kun nukkuu paremmin, on onnellisempi olo ja on paljon energisempi. Päivääkään en tästä projektista vaihtaisi pois. 

kuvat http://fit-and-healthy-for-tomorrow.tumblr.com/

sulle täytyy opettaa miten näitä naisia kohdellaan / instaweek 46

Noniin eli tässä taas viikko instagram kuvien muodossa! Näiden lisäksi pääsin vihdoin takasin kunnon kuntosalille, ja treenailtiinkin J:n kanssa perjantaina kauan! :) Nyt kuitenkin kuvat:

1. Puhelimen uusi asenne taustakuva! :D
2. Koeviikolle pänttäämistä.
3. Tiistain ihana aamupala.
4. Tiistan asu.
5. Tiistaina ulkomaan matkaan oli jäljellä 111 päivää, tänään 106! :)
6. Opiskelua keskiviikkona.
7. Lähdössä kirkkoon keskiviikkona eskimona. :D
8. Itsetehtyä frozen jogurttia, oli hyvää, kuva ei oikein anna oikeutta! :D
9. Torstaina kahvilla mummolassa, oli aika koettelemus olla syömättä mummolassa, mutta enpäs koskenutkaan mihinkään! so proud!
10. Löysin tommosen weheartista perjantaina aamulla, piristi päivää! ;)
11. Eilen kävin shoppailemassa uusia treenivaatteita, sori huono laatu.

Ilmoitan muuten nyt tässä samalla, että seuraavaan puoleentoista viikkoon ei luultavasti tule yhtään postausta, koska koeviikko alkaa tiistaina ja pitää keskittyä nyt ihan tosissaan siihen! Palataan asiaan sitten sen jälkeen. Nyt lähden yllätys yllätys pänttäämään, ja sen jälkeen suunnataan J:n kanssa lenkille. Heippa! :)

You are going to want to give up. Don't.

Usko aina itseesi ja omiin kykyihisi. Vaikka kyse olisi siitä, että juokset ensimmäisen kerran moneen vuoteen yli kaksi kilometriä putkeen, kuten allekirjoittanut. Vaikka kyseessä olisi mikä tahansa tavoite, iso tai pieni, usko siihen aina. Välillä käyt alhaalla, mutta pian huomaat, että sieltä pääsee äkkiä takaisin ylös. Maastossakin ylämäet ovat rankempia kuin alamäet.
Älä ikinä, ikinä, unohda sitä kuka olet ja mistä tulet. Ne määrittävät juuresi ja taustasi. Ne ovat mahdollisuutesi siihen, että voit saavuttaa mitä tahansa.
Äläkä koskaan anna kenenkään kertoa sinulle, ettet ole tarpeeksi hyvä. Ettet riitä, tai että sinusta ei ole mihinkään. Pystyt mihin tahansa, jos vain haluat, jos vain uskallat ottaa riskin muutokseen. Älä pelkää sitä muutosta. Jokainen muutos alkaa aina pienestä askeleesta. Yksikään kilometri ei koskaan täyty, ei ala ilman sitä ensimmäistä askelta. Uskalla. Sinusta on mihin vain. Sinun täytyy vain uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel, oli se sitten iso tai pieni. Se on alku. Uusi alku.



kuva http://fit-and-healthy-for-tomorrow.tumblr.com/

Daddy always said, if boys don't like you, they are gay

Tiistait ja keskiviikot on mun lemppareita kun loppuu yhdeltätoista koulu. Tänäänkin olen jo tehnyt läksyt, syönyt sata kertaa paremman, kuvassa näkyvän, lounaan kuin mitä koulu olisi tarjonnut, ja nyt lukenut blogit ajantasalle. Tämän jälkeen ehdinkin vielä tehdä vaikka mitä, kuten lukea kokeisiin (yep, koeviikko lähestyy taas, liian nopeeta..), käydä lenkillä kun on ihana ilma, käydä lentopallotreeneissä ja järjestellä vaatehuonetta. Pitäisi saada tuo vaatehuone toimimaan kunnolla, saa nähdä mitä keksin! :)

Kuuntelen tässä samalla joululauluja, ei oo vaan oikeen jouluinen fiilis, kun ulkona on suhteellisen lämmin ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta, nurmikkokin on alkanut vihertämään. :D Mikä meni vikaan marraskuu?

Vähän alkaa tuo koeviikko jo stressaamaan, vaikka se alkaakin lepposasti kahdella vapaa  eiku lukupäivällä. Oon ihan pihalla biologiasta, matikasta tajuan ehkä just sen verran että pääsen läpi.. Voisko joku tulla iskemään nuo asiat mun kalloon että tajuaisin? Kiltit. 

Nyt mä oikeesti lähden tekemään jotain järkevää. Ehkä.

ps. Vois opetella kuvaamaan. Ja otsikko on sitten läppä. Mutta kyllähän te tajusitte! ;)

INSTAGRAM & LIEBSTER

1. Ihana iltapala tiistaina, turkkilaista jugua, mansikoita, mustikoita ja vähän hunajaa
2. Liityin viime viikonloppuna keskustanuoriin, ja keskiviikkona postilaatikkoon tipahti viime jäsenlehti.Taisi olla ensimmäinen kerta kun luin ihan jokaisen jutun jostain lehdestä
3. Taistelu sauvalenkki keskiviikkona, ei ollut vissiin oikeat päät sauvoissa, kun ne luisti kokoajan..
4. Torstaina lähdössä kouluun, päällä äitiltä varastettu ihana toppatakki.
5. Perjantain viimeinen tunti oli enkkua, ja jostain kumman syystä oli tosi levotonta. :D
6. Eilen tulossa salilta ja sato lunta, jotka suli melkein heti pois. :(
+ uudet kengät in action!
7. Isänpäivän kunniaksi vanha kuva minusta ja iskästä. Love you dad!

+

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Kiitos, Susanna!

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle

2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle valitsemalleen blogille.

Haastan kaikki jotka lukee tämän! :D

Eat. Sleep. Train. Work. Repeat.

Noniin, eli nyt tulee taas vähän Remontti-asiaa. Taisi olla viime viikon torstai, kun kirjoitin tänne ihan paniikissa pelostani. No, kuten arvasinkin, se pelko oli aika lailla turha. Oli vain taas yksi niistä viikoista, kun paino ei vain putoa. Niitä tulee aina välillä, ja ne kuuluu tähän. Kävin sitten torstaina puntarilla, vaikka maanantai onkin yleensä ollut puntaripäiväni (tiesin, että loppuviikolle tulee juhlia, eli syöminen painottuu iltaan, mikä ei ole hyvä aamun puntarointia varten, joten sallin poikkeuksen, omaa mielenterveyttä ajatellen :D) ja kaksi kiloa oli lähtenyt. Kilo per viikko on tavoitteeni, joten siinä oli sitten lähtenytkin sen nolla viikon edestäkin.

Nyt kun tässä oli näitä juhlia, huomasin sen, että vaikka söin ihan sallittua ruokaa, tunsin silti oloni kuin olisin jäänyt kiinni itseteosta. Ihan vaikka söin karppikakkua (ei vehnää, ei sokeria), mustikkakukkoa (sama kuin edellisessä), ja itsetehtyä karppileipää (ei myöskään hiilareita, ainakaan huonoja). Se on hieman ärsyttävää, koska silloin en pysty nauttimaan ruoasta ollenkaan. Huomenna on isänpäivä, ja tein jo diilin, että saan syödä yhden palan suklaakakkua. Nyt en vain tiedä, pystynkö syömään. Luultavasti jätän väliin. Se on vain niin, että kun syö, tekee mieli syödä enemmän. Ehkä parempi olla ilman.

Tänään tuli ensimmäinen semmoinen kunnon voittajafiilis, kun istuin siellä hirvimajassa, ja vaikka olin syönyt muutaman perunanpalan (ei mitään väliä, koska se määrä oli todella pieni), ja kun muut söivät pullaa ja pipareita, minulla ei käynyt edes mielessäkään, että olisin syönyt! Ne pullat siinä vadilla olivat ihan samassa asemassa kuin siinä olisi ollut raakaa lihaa, ei tehnyt yhtään mieli. Eilen tyttöjen illassakaan, minkä menusta kirjoitin edellisessä postauksessa, ei tehnyt yhtään mieli tarttua karkkiin tai suklaakeksiin. Kyllä nämä melkein kahdeksan viikkoa ovat tehneet tehtävänsä. En enää elä syödäkseni, syön elääkseni, niin kliseistä kuin se onkin. Ja siitä on syytä olla ylpeä.

Totta kai on aina parannettavaakin. Vettä olen juonut kuluneella viikolla liian vähän. Yritän pitää tarkasti kiinni siitä, että juon koulussa tietyn määrän vettä, mutta vesipulloni kelpaa vissiin myös muille. :D Ei se todellakaan ole mistään desistä kiinni, ja parannus pitäisi nimenomaan tehdä siinä määrässä mitä juon kotona. Ja se juonti pitäisi vielä ajoittaa sillä tavalla, ettei tarvi juosta koko yötä vessassa.

Kaiken kaikkiaan, nyt menee hyvin, ei ole parempaa palkintoa kun saada kiristää vyötä muutamalla reiällä. Jos jaksan tällä tavalla jatkaa, se lopullinen muutos tapahtuu jossain vaiheessa. Minulle ei ole oikeastaan väliä kuin nopeasti se tapahtuu, kunhan tapahtuu. Tästähän mä olen haaveillut koko ikäni, joten kiirettä ei ole! Joka tapauksessa en muista aikaa, jolloin olisin painanut näin "vähän", kuin nyt. Se tekee minut onnelliseksi, joten olen ehdottomasti oikealla tiellä.

Juhlia

Päivät menee ihan hurjaa vauhtia! Musta tuntuu että koko ajan on perjantai. Koeviikkokin häämöttää jo ihan kulman takana, taas. Päivät vaan vilahtaa ohitse, ja siitä tämä postaustahtikin johtuu.. No, jos nyt jotakin kerron tästä viikosta. Alkuviikko meni kouluhommissa ja treenaillessa, kuten normistikin. Torstaina käytiin Raahessa mun serkun synttäreillä, ja siellä oli kaikkia ihania herkkuja, jotka oli myös mulle sallittuja.

 Eilen ihanat tytöt tuli meille viettämään tyttöjen iltaa, ja meillä oli aika herkku menu. ;) Caesar-salaattia, coctailtikkuja, tytöille patonkia mulle karppileipää, mustikkakukkoa mulle ja tytöille keksiä ja karkkia! :D Myöhemmin J tuli vielä käymään meillä, joten mulla oli supersosiaalinen päivä! Tänään mentiin P:n kanssa jo aamusta (klo 12..) salille, ja sieltä pappa soitti ja kysyi, että lähdenkö heidän kanssaan hirvisopalle. No ei tarvinut kahta kertaa pyytää, ja kävin sitten siellä. Muuten oon vaan maannu ihan koomassa sohvalla, ja miettinyt, että pitäis aloittaa lukeminen. En kuitenkaan alottanut, huomenna uusi yritys. Huomenna on myös isänpäivä, porukat on tosin molemmat töissä joten mulle se tietää ainakin koirien lenkittämistä ja sitten sitä kokeisiin lukua.

Ajattelin, että teen tänään vielä Remontti-postauksen, mutta saa nyt nähdä! :D Huomenna tulee ainakin instagram postaus taas, joten vi ses! :) Loppuun vielä hurja kuvasaalis, sori ne on hirveitä, alan oikeesti opettelemaan kuvaamaan heti kun koeviikko on ohi! Ja eikö se mee silleen, että mitä hauskempaa, sitä huonompia ja vähemmän kuvia? ;)

You are beautiful like diamonds in the sky

haaste!

Kiitos, Jemiina!

"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."
1. Each person tagged must post 11 things about themselves.

2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them.

3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.

4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.

5. These lucky bloggers must then be told.
6. There's no tag backs.

1. Mun mielestä mä nautan mun tunteet yleensä aika suoraan, mutta harva ihminen on nähnyt mun      itkevän.

2. Oon tosi täsmällinen ihminen, en oo oikeastaan koskaan myöhässä, ainakaan jos se on musta kiinni. :D

3. Jos mulla on mielipide johonkin asiaan, niin kuin usein on, siitä pidän kiinni vaikka mikä olisi. Yritän aina ymmärtää myös sen toisen kannankin, mutta useimmiten mun päätä ei käännä mikään.

4. Tykkään saada ihmiset nauramaan, enkä pelkää kertoa nolojakaan juttuja sen vuoksi. :D

5.  Rakastan syvällisiä keskusteluja, ja voisin keskustella hyvästä aiheesta vaikka kuinka kauan.

6. Oon tosi rehellinen, useimmiten sanon asiat suoraan niin kuin ne on, senkin uhalla että joku loukkaantuu. Tietysti osaan myös vetää rajan siihen mitä voi sanoa ja mitä ei. Tilannekäsitys on tässä se tärkein juttu.

7. Oon tosi kovaääninen. Yritän aina hillitä itseäni, mutta se onnistuu harvoin. Valitettavasti tästä syystä möläyttelen suht usein jotain hölmöä.. Mutta musta tuntuu, että oon kuitenkin pikku hiljaa oppimassa elämään asian kanssa.

8. Säästän yleensä aina rahaa, ja siksi käytän sitä aika harvoin. On hyvä olla aina säästössä jonkun verran, ja matkoilla on mukava, kun ei tarvi olla vanhempien lompakoilla.

9. En oo yhtään matemaattinen ihminen, ja sen kyllä huomaa kaikki! Oon hyvä kaikissa kielissä, ja opiskelenkin englannin ja ruotsin lisäksi ranskaa. Myös äidinkieli kuuluu mun ehdottomiin lempiaineisiin yhteiskuntaopin kanssa, mun harvoin tarvii päntätä kumpaakaan hirveänä.

10. Haluaisin olla tosi siisti ihminen, ja saankin varmaan joka viikko semmosia "kohtauksia", että järjestän kaikki tavarat tosi siististi yms. Kuitenkin jo parin päivän päästä vallitsee sama sotku kuin aiemminkin. Siltikin olen hyvin organisoiva ihminen.

11. Oli mun pelinumero lentopallossa, ja pesäpallossa. Lentopallossa olin jo kolmas sukupolvi, joka peri sen numeron, ja sen takia se merkkasi tosi paljon mulle. Muutenkin omat juuret merkkaa mulle tosi paljon, ja oon niistä ylpeä.

1. Missä olet 10 vuoden päästä?

- Toivottavasti tekemässä jotakin, mistä nautin kovasti. Toivon, että silloin näen maailmaa paljon, ja ympärilläni on upeita ihmisiä. Luultavasti opiskelen, tai olen jo töissä, näillä näkymin oikeustieteellisessä tai politiikan parissa.

2. Mitä ilman et voisi elää?

- Happea, vettä, perhettä ja tunnetta siitä, että syvimmästäkin kuopasta voi aina päästä ylös. Myös iphone on aika tarpeellinen. ;--)

3. Mistä et voi koskaan saada tarpeeksesi?

- Onnellisuuden tunteesta, uuden oppimisesta, rakastamisesta ja välittämisestä, liikunnasta ja sen jälkeisestä olosta, kunnon keskustelusta.

4. Mikä oli viime kesän paras hetki?

- Se, kun istuin J:n ja H:n kanssa supermarketin pihalla kahdelta yöllä ihanassa auringonlaskussa, puhuen kaikesta maan ja taivaan välillä unohtaen kellon. Kun sitten havahduttiin, että se oli noin paljon, tuli kiire kotiin, koska aamulla piti olla kymmeneltä töissä. Myös hetki toisen H:n kanssa, kun oli yksi niistä harvinaisista päivistä kun oli helle, otettiin aurinkoa ja juoruttiin, sekä naurettiin vatsalihakset kipeiksi. Ikävä kesää.

5. Mikä on nykyinen suosikkibiisisi?

- Mä oon aina ollut huono vastaamaan tähän kysymykseen, koska vastaus elää koko ajan. Se riippuu niin päivästä ja hetkestä, mutta äsköisen Vain elämää- jakson jälkeen se on Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen. Ehdottomasti.

6. Mitä teet vapaa-ajallasi mieluiten?

- Rentoudun urheilemalla, kirjoittamalla tai lukemalla.

7. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa?

- Maksaisin vanhempien lainat pois, ostaisin Christian Louboutinin kengät ja Michael Korsin Hamiltonin, lähtisin perheen kanssa pariksi viikoksi ulkomaille, ja laittaisin rahat säästöön. 

8. Mitä inhoat yli kaiken?

- Epäaitoja ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa saadakseen huomion itseensä. Aitoa karismaa ei voi saada, joillekin se on lahja.

9. Mikä on pahin pelkosi?

- Se, että menettää jonkun läheisen.

10. Milloin olet kaikkein onnellisin?

- Kun ympärillä on ihania ihmisiä, kuulen mielenkiintoisia tarinoita, pääsen osallistumaan mielenkiintoiseen keskusteluun, kun tulee vain semmoinen tunne, että juuri tätä elämän pitää olla!

11. Kuka on tärkein esikuvasi?

- Myös tämä vastaus elää. Voisin luetella tähän pitkän listan, mutta kaikki vaikutusvaltaiset naiset, lukemattomat urheilijat ja isoäiti.

Minun kysymykseni:

1. Mitkä ovat vahvuutesi?

2. Jos saisit valita minkä tahansa maan, muuttaisitko pois Suomesta? Miksi/Miksi et?

3. Millainen on mielestäsi itsevarma ihminen?

4. Mitkä ovat tärkeimmät arvosi? 

5. Mikä on turhanpäiväisin unelmasi?

6. Voiko ihminen mielestäsi muuttua?

7. Mitä mietit kultalusikka suussa syntyneistä ihmisistä?

8. Mikä on elämäsi kohokohta tähän mennessä?

9. Mikä tapahtuma on vaikuttanut elämääsi eniten?

10. Onko sinulla jotain rutiineja, mitkä ovat pakko tehdä tietyssä järjestyksessä, esim. ennen nukkumaanmenoa? Jos on, mitä ne ovat?

11. Mikä olisi pahinta, mitä toinen ihminen voisi sanoa sinulle?

Haastan: Jutan ja Helin ja loput jotka ei oo tehnyt tätä!

Arvaatkaa mikä päivä meillä oli tänään koulussa? ;)