Ylikunnossa.

Voiko ihan oikeesti olla totta, että mä saan ylikunnon sen jälkeen ku lopetan kilpaurheilun? :--D Näköjään. Kävin tosiaan eilen siellä lääkärissä. Sydän oli onneksi kunnossa, samoin kaikki muu. Kävin tänään vielä varmuuden vuoksi verikokeissa, mutta sieltä ei pitäisi mitään ihmeellistä löytyä. Ylikunnon se lääkäri sitten diagnisoi. Tai no kehon ylirasitustilahan se oikeastaan on. Nyt sitten lepäillään siihen asti että tuun kahen ja puolen viikon päästä takasin Kanarialta. Ainoa liikunta mitä suositellaan on kevyt kävely, siinäkään sykkeet ei sais nousta hirveenä eikä tulla hiki. Oon tosi helpottunu siitä ettei ollu mitään pahempaa. Levolla menee ohi. Sain myös lääkkeet rytmihäiriöihin, mutta en syö niitä mielellään. Ainoastaan kun oikeesti tarvii. Tänään kyllä piti ottaa koulussa yks, ja onneks helpotti heti! :)

Nyt on siis painonpudotuskin tauolla. Oishan se muutenkin ollut ne kaksi viikkoa, mutta nyt päätin etten ota stressiä tästäkään viikosta. Joo ilman liikuntaa se on mahdollista, mutta koska stressi pitää ensin kitkeä pois niin aloitan siitä. Toki syön ihan samaa ruokaa kuin ennenkin, mutta lähinnä se että se paino putoaisi ei ole nyt se tavoite. Nyt tavoite on saada kroppa kuntoon, että pääsee treenaamaan taas kun tullaan takaisin. Sitten alkaa kunnon loppurutistus kesää varten. Mun uus tavoite on puoli kiloa per viikko, mutta kirjottelen siitä tarkemmin kun tullaan takas. Nyt aion keskittyä lepoon ja rentoutumiseen. Niin henkisesti kuin fyysisesti.

Valehtelisin, jos väittäisin että joulun jälkeen ois ollut helppoa. Ei todellakaan oo ollut. Painoa on lähtenyt se puoli kiloa per viikko, mikä on ollut ihan hyvä tahti. Mut henkisesti on ennen kaikkea ollut tosi raskasta. Ei mulla oo tehny mieli lopettaa tai sortua -päinvastoin. Oon ehkä ottanu liianki vakavasti koko homman. Joutunu miettimään että saanko syödä yhden omenan yms. Ja en mä sellaista halua jatkaa. Se oikeesti on tosi raskasta. Hirveä stressi joka viikko siitä onko paino pudonnut, sehän kertoo siitä että tää on mulle tärkeetä. Mutta pitäisi vaan luottaa siihen, että kyllä se putoaa. Se ei todellakaan ole mistään appelsiinista tai omenasta kiinni. Muutenkin musta on joka päivä tuntunu siltä että oon syöny liikaa, jonain päivinä varmasti oonkin, mutta ihan hyvin mä oon pysyny siinä mun tavoitteessa.

Sen takia tuo loma tuleekin tosi hyvään paikkaan. Saan levättyä kunnolla. Kroppa saa levätä vähän aikaa siitä, että paino putoaa ja mieli koko hommasta. Vehnää en siellä pysty syömään, tänään erehdyin syömään ruisleivän enkä kattonu oliko siinä vehnää, päättelin että ei koska oli vähän hiilareita, ja armoton kutina välittömästi.. Sen takia mukaan lähteekin kaurahiutaleet ja hapankorput! :D Ihana päästä syömään tuoreita hedelmiä ja marjoja. Uskon, että ylikunnostakin parannutaan kun pääsee hiekalle kävelemään pitkiä, rauhallisia lenkkejä. Ja mielihän siinä sitten lepää. :) Uskon, että niistä lähtökohdista saa hyvän startin kevättä varten!

Pikkuvikoja

Moi! Kolme ekaa kuvaa on eiliseltä, kun oli ihana auringonpaiste ja kävin kuvailemassa. Toki se aurinko meni samantien pilveen ku astuin ulos mut pikkuvikoja hei. :--) Ja vika kuva on tosiaa tältä aamulta ku yritin ottaa uutta profiilikuvaa, 69 yritystä ja ykskään ei oo hyvä. Pikkuvikoja part 2.
Ihania nää kahentoistapäivät. Yleensä oisin tähän aikaan hikoilemassa salilla, mutta sattuneesta syystä nyt en ja se ärsyttää mua. Okei on tää datailuki ihan kivaa. Mulla on ihan jumalaton kiire kaikkien koulujuttujen + muiden tosi kiireellisten juttujen kaa josta sain tietää aamulla että pitäis hoitaa tänään.. Miks vuorokaudessa ei oo enempää tunteja? Yötöiksi menee, joku mantsan projekti pitää palauttaa huomenna ja en oo ees alottanu enkä tiiä mitä se koskee? Pikkuvikoja taaaaas. En vaan ehtiny koska eilen kirjotin mun äikän esseen, minkä tosin viimestelin äsken kun sain idean yöllä ku en saanu unta. :D Ja sit kävin ettiin bikinejä kaupungista, mutta eipä löytyny. Ens viikonloppuna uus täsmäisku, en tosiaan uskalla lähtä sinne ilmankaan, koska en halua viettää ekaa päivää ettimällä niitä.
Tällä hetkellä mä tosin mietin vaan sitä, meenkö koululle syömää vai syönkö kotona :--D  Nää on näitä elämän suuria valintoja. Mut taidan päätyä kotiin. Pitää varata aikaa kouluun kävelylle ku normisti vedän sen yhtä nopeeta ku hikilenkin.. Mua pelottaa se huominen lääkäriaika vaikka tiiän että tää ei oo mitään vakavaa. Mutta silti. Joo mutta ehkä mä nyt alotan henkisen valmistautumisen vikaan kouluviikkoon ennen lomaa, heippa! :)

Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa, en muistojen päälle kultakerrosta saa

Moikka! Ruoka-aiheiset kuvat on eiliseltä, kun kokoonnuttiin viettään pitkästä aikaa tyttöjen iltaa! Ruokaa, ruokaa, hyviä ja ei niin hyviä juttuja, peltoautolla ajelemista ja vielä vähän ruokaa. Tytöt soi tortilloja ja minä myös, tosin ilman sitä tortillaa. :D Jälkkäriksi ihan parasta suhteellisen terveellistä herkkua, uuniomenaa kanelilla ja vaniljakastiketta. Nam!
Mulla ei tosiaan oo tää viikko mennyt ihan putkeen. Keskiviikosta asti mulla on ollut leposykkeet tosi korkeella, ja kokoajan tuntuu niin ku ois rytmihäiriöitä. Eilen menin sitten terveyskeskukseen tutkimuksiin, mutta sieltä nyt ei selvinnyt mitään. Mulla on tiistaina lääkäriaika, joten siellä sitten toivottavasti saan selkoa tilanteeseen. Kyse on joko rytmihäiriöistä, mutta myös ylikunto saattas olla kyseessä.. Mikä ois aika paska juttu. Ja koska terveyden kaa ei kannata alkaa leikkimään, niin oon nyt urheilukiellossa siihen asti et saadaan selkoo tilanteeseen.
Sain just helpotettua mun elämään ku sain Seitsemän veljestä luettua loppuun. Tälle päivälle ois luvassa vielä ranskan läksyjä, henkilökuvan alottamista ja ehkä Saara Aallon keikka jos jaksan raahautua sinne. Ihanaa lauantaita kaikille! :)

You can fight without ever winning, but you never ever winn without a fight

Nyt tulis taas remonttiasiaa! Eli eteenpäin mennään, puntarilakko on edelleen käynnissä, mutta stressaus jatkuu, mikä ei oo kovin yllättävää kun kyseessä on minä. Viime viikko meni ehkä vähän huonosti. En syönyt mitään mitä en saisi, mutta erityisesti perjantaina ja lauantaina saattoi päivän kaloritarve ylittyä aika rajusti. Perjantain laitan Vuokatin reissun piikkiin, vaikka yritinkin syödä sielläkin säännöllisesti. Se onnistui ihan jees, mutta sen päiväinen ravintola-annos nosti niitä kalorimääriä, samoin kun se, että oltiin myöhään kotona ja sillonkin piti vielä syödä iltapala numero kaksi.. Launtai taas meni ihan plärinäksi, mentiin nimittäin kaupunkireissulla Raxiin. Ei siinä mitään, sielläkin söin ihan salaatteja yms, mutta ihan liikaa. Tästedes en aio mennä enää sinne, se koko konsepti on niin vaarallinen kun tulee väkisin se ajatus että "pitää syödä rahan edestä." Ei siis Raxia mulle enää. Tietenkään projekti ei kahteen päivään kaadu, mutta tyytyväinen ei saa olla.

Tämä viikko on sitten mennyt huomattavasti paremmin, liikuntojenkin puolesta, mitkä jäivät viime viikolla aika surkeisiin määriin (mm. kahtena!! päivänä vaan salilla, normaalisti neljänä..). Syöminenkin meni tosi hyvin. Tänään tosin meni tuo lounas vähän huonosti, kun koulun ruokailun jälkeen lähdin jo kotiin kun oli huono olo ja kroppa kävi ihan ylikierroksilla. Kun tulin kotiin, oli pakko syödä vielä jotain koska yllättäen tuo koulun huippulounas ei pidä nälkää yhtään.. Tekosyitä ehkä mutta mulla on ollut alusta asti periaate, että nälkää en ala näkemään. Myös liikunnat jäi sitten tältä päivältä väliin, koska mulla on vieläkin aika heikko olo. Toivotaan, etten sairastu pahemmin. Ehkä mä kuitenkin siirrän sen lenkin huomiselle, jos vaan suinkin ehdin!

Tosiaan, Kanarian loma lähestyy. Loman suhteen mulla on vapaasyönti, ja sen takia oonkin nyt yrittänyt vetää näitä viikkoja ihan täysillä. Vehnää mä sielläkin karttelen ihan tuon ihon takia, mutta muuten en aio stressata. Itteni tuntien tosin luulen, että mun vapaasuklaasyönti loppuu jo maanantaina, ja loppuloma menee terveellisesti. Saa nähä, turhapa siitä on stressata.  Mun kroppa ei todellakaan oo siinä kunnossa, missä oisin sen halunnut olevan kun sinne lähdetään, mutta kaikkeni oon antanut ja yrittänyt.

Tosta puntarilakosta vielä sen verran, että enpä tiiä onko se toiminut mulla minkäänlaisena stressinpoistajana! :D Lähinnä mua pelottaa ajatus siitä, että nousen sitten vaa'alle. Tiiän, että en oo voinu lihota mutta rehellisesti sanottuna kyllä pelkkä ajatuskin siitä, että vaaka näyttäis samaa kuin pari viikkoa sitten, tai enemmän, pelottaa mua aika hurjasti. Tää koko projekti on muodostunut mulle niiin tärkeäksi. Mä en halua epäonnistua. Mä en tule epäonnistumaan. Ihan sama mitä se multa vaatii, tätä en aio sotkea. Reissun jälkeen kun kroppa on saanut pari viikkoa lepäillä, aion ottaa kokonaan uuden vaihteen päälle. Kesähän on jo ihan kohta täällä, ja tällä kertaa rantakunto ei jää pelkäksi sanahelinäksi.

kollaasin kuvat weheartit.com

Same old empty feeling in your heart, love comes slow and it goes so fast

Moikka! Tuossa muutamia kuvia viime päiviltä. Mä oon tällä hetkellä tosi onnellinen. En ees tiiä miksi, periaatteessa vois mennä paljonki paremmin. Mutta aina on se toinenkin puoli, se, että vois mennä vieläkin huonommin. Oon vihdoin tajunnut sen, että elämä on ihan liian lyhyt murehtimiseen. Elämässä on niiiin paljon asioita mille hymyillä, mille jaksaa hymyillä.
Mulla on tällä hetkellä ihan hurjasti energiaa. Tämän aamun jälkeen, kun mantsan tunnilla lyötiin eteen pistari jonka aiheesta en tiennyt tuon taivaallista koska en ollu avannu kirjaa tai ollu tunnilla, tajusin et nyt alan panostaa heti tässä alussa jo kouluun. Ja niin oon tällä viikolla tehnytkin. Mulla on tän blogin suhteenkin paljon energiaa, ja oon suunnitellutkin jo kaikkee kivaa. :)
Kahen viikon päästä tähän aikaan oon toivottavasti paljon lämpimämmässä paikassa. :p Ennen sitä on kuitenkin vielä kaikkee kivaa tiedossa, kuten pari tyttöjeniltaa, hirvee kasa kouluhommia, mahdollisimman monta treeniä, nuorten foruumia, nuorisovaltuuston kokousta ja muiden asioiden hoitelemista! On ihan kiva olla onnellinen! :) Mua pelottaa lentokoneeseen meneminen ihan hurjasti, mut ehkä se tästä. Viime kerrasta on vissii liikaa aikaa. Pitää siis alkaa matkustelee enemmän ;) Nyt lähen kuitenki kattoo vielä telkkaria ku ei väsytä yhtää, heippa!

arvaatte varmaan mikä kuva on weheartit.com

I'm gonna make the rest of my life, the best of my life.

Maailman surkein bloggaaja täällä hei. Ainoo kuva mitä mun puhelimesta tai kamerasta löyty oli mun neljätoista vuotta vanhasta unipupusta. Ja koska en oo sitä tänne laittamassa, saatte nyt vaan lukee mun jaaritteluja.

Mulla menee elämässä tällä hetkellä oikeestaan aika hyvin. Oon ehkä tilanteessa missä ei oo kaikista helpointa olla, mutta kaikkeenhan sitä sopeutuu. Aina ei tarvi olla mukavaa. Mun koeviikko meni superhyvin, fysiikassa ylitin itteni pääsemällä läpi ja lopuista neljästä aineesta napsahti jokaisesta kiitettävä, mitä en ois ihan uskonut. :D Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Mun projekti etenee, hitaasti ehkä, mutta varmasti. Pystyn haastaan itteni joka päivä. Oon alkanut juoksemaan säännöllisesti suhteellisen pitkiäkin lenkkejä, vaikka sattuu ihan yhtä paljon ku aina ennenkin. Ei vaan oo muuta vaihtoehtoa.

Loppuviikko onkin aika rentoo. Huomenna on penkkareiden takia vaan eka tunti, ja päästään aikasin koulusta. Sen jälkeen suunnataan Jutan kaa salille, itellä ainaki tiedossa pikatreeni. Pikatreeni sen takia, että sen jälkeen startataan auto kohti Vuokattia ja meen kattomaan ku mun pikkuset tanssii siellä perjantaina wanhat! :) Siellä meneekin sitten huominen ja perjantai. Perjantai-iltana jos suinkin vaan kerkeen niin treffaan vielä Juttaa! Launtaille ja sunnuntaille oon sitte kasannutkin melko kasan rästissä olevia kouluhommia.. Tiedossa on kaikkea mukavaa, kuten powerpointtien tekemistä, kirjaesitelmien ja kirjojen lukemista, läksyjä ja muuta tämmöstä kevyttä viikonlopunviettopuuhaa. Jees.

Tajusin tänään, että nyt oikeesti loppuu turha valittaminen. Valitan aina asioista joihin en oo ees yrittäny vaikuttaa, ja se ärsyttää mua ittiäkin (sori vaan kaverit :D). Jos ei ees yritä muuttaa mitään niin miksi pitää sitten valittaa? Tai jos on jo tehny jotain, nii mitä sitä enää katumaan. Jos mä koko mun elämän käytän siihen että kadun kaikkee mitä oon tehny, nii en tuu ikinä elämään täysillä. Joo menipä syvälliseks, tämmöstä saa irti mantsantunneilta. Ehkä mä nyt teen vielä loppuviikolle vähän aikatauluja ja linnottaudun ysiltä telkkarin eteen kattoon Jutta ja superdieetit!

Ai niiiin, hyvää huomista ystävänpäivää (=forever alone day) kaikille! Vaikka se onkin mun mielestä vuoden paskin päivä ja turhaa kaupallista hommaa. Mutta silti. :) Ai niin, nyt on muuten vuoden paras aika menossa koska ampumahiihdon mm-kisat!!! (don't ask 8))

The difference between who you are and you who you want to be is what you do

Tällä viikolla ei ole ollut päivää, jolloin en ois käynyt keskustelua mun syömisestä. Ja voin sanoa, että on aika monimutkaset ajatukset tällä hetkellä.

Mua ei henkilökohtaisesti yhtään haittaa "oot laihtunut" ja "paljonko oot laihtunu?" kommentit, kirjoitanhan tästä koko projektista ihan julkisesti. Mua ei myöskään haittaa, jos joku kysyy, että miten oon onnistunut ja mitä syön. Ei ne haittaa, sillon jos sitä kysyjää oikeasti kiinnostaa. Mutta kun valitettavasti niitä, joita se kiinnostaa ainoastaan siksi, että ne vois löytää siitä jotain epäkohtia, on liikaa. Tällä viikolla oon kuullut ihan liikaa sitä, että en syö tarpeeksi tai tarpeeksi monipuolisesti. Mutta voiko ihmiset, jotka näkee ravinnostani vain murto-osan, syyllistä mua? Ei todellakaan.
Kaikkihan nykypäivänä tietää miten laihdutaan. Syömällä kohtuullisesti ja liikkumalla. Ei se sen kummempaa ole. Jotkut, kuten minä, välttää joitain ruoka-aineita. Mulla ne sattuu olemaan sokeri ja vehnä, niillä kun en oikeastaan tee mitään. Joku toinen tekee toisella tavalla. Mutta tämä tapa sopii mulle. Tärkeintä on se, että itsellä on hyvä olo. Kyllä se oma kroppa kertoo mikä sopii kenellekkin ja mikä ei.

Tein tänään myös päätöksen, mikä liittyy hyvään oloon. Ja se on se, etten astu puntarille seuraavan kerran vasta kun lähdetään ulkomaille hiihtoloman alussa. Siihen asti mennään sen mukaan miltä tuntuu. Oon kyllästynyt stressamaan joka viikko siitä, onko paino pudonnut. Joka sunnuntai yöunet menevät siihen, että mietin, mitä lukemaa vaaka näyttää aamulla. Ja kun se stressi on aika huono juttu. Oon tällä viikolla stressanut ihan liikaa - ensin koulusta ja sitten kaikista muista, turhista asioista. Ja kroppa on kyllä näyttänyt sen. Mulla oli jatkuvasti pää kipeä, ruoka ei maistunut ja maha kipeä. Ei mikään kiva olotila. Ja kun ei se painonpudotus ole pelkästään niistä kiloista kiinni - se on kiinni myös siitä, mikä tuntuu ja näyttää hyvältä. Kyllä peili kertoo mitä on tehnyt. Ja olo ennenkaikkea.

Oon myös miettinyt paljon sitä, että ei se itsevarmuus todellakaan riipu niistä pudotetuista kiloista. Edelleen näen itseni yhtä isona kuin ennenkin (en todellakaan hae tällä mitään sääliä tai muuta, haluan vain olla rehellinen), kaupassa edelleen etsin vaatteista niitä isoimpia kokoja. Edelleen kavahdan sanaa "iso", edelleen tunnen olevani jotenkin kömpelö. Edelleenkään en koe olevani mitenkään erilainen kuin ennenkään.

Ennen kaikkea minua ärsyttää sellaiset kommentit, joissa ikäänkuin vähätellään. Tai ei vähätellä, en tiedä mikä olisi oikea sana. Lähinnä sellaiset "et kyllä enää laihduta" ja "eihän susta jää mitään jäljelle" kommentit. Kuka tahansa voi nähdä että kyllä mulla on vielä matkaa jäljellä, aika paljonkin. Onko kyse siitä, että kaikki on tottunut näkemään mun isona? Ettei ne kestä sitä ajatusta, että oisin joskus hoikka? En tiedä. Eikä mua kiinnosta. Mä teen tätä hommaa terveellä tavalla ja sopivalla vauhdilla. Ei ole kyse mistään pussikeittodieeteistä. Tässä on kyse elämäntapojen muuttamisesta. Jonain päivänä mä aion saavuttaa mun tavoitteen. Mun aikatauluttamana se on syyskuussa, vuosi projektin alkamisesta. Ja siihen kenelläkään ei ole mitään sanomista. Mä lopetan just sitten, kun mä itse tykkään peilikuvastani, sitten kun musta tuntuu siltä, että nyt ei enää tarvitse. Tällä hetkellä takana on noin 24 kiloa, mutta siihen lopulliseen tavoitteeseen on silti vielä matkaa jäljellä.

kuva weheartit.com

PINKKIÄ

Ekassa kuvassa näkyykin koko mun eilisen aikaansaannokset! Uusimman Trendin lukeminen sekä kynsien lakkaaminen.. Ja siivosin myös mun huoneen, ihan paras tapa saada ajatukset pois koeviikosta! Joka loppu, luojan kiitos, siis eilen. Sen takia olikin ihanan rentouttava päivä. Oli ihanaa vaan maata sohvalla ja miettiä että mitä tekis, vai tekiskö mitään. Ja ruusukuvat on tältä päivältä, kun äiti toi mulle aamulla nimipäivälahjaksi kimpun ihania pinkkejä ruusuja! :) Ne yhessä mun palautetun fysiikan kokeen (SAIN SEISKAN!!!! onnellinen vai onnellinen?) onkin oikeastaan olleet niitä ainoita valopilkkuja tässä päivässä. Esimerkiksi uiminen keskellä koulupäivää ei kuulu mun lempiasioihin... Muutenkin on ehkä vähän hankalaa, mutta ehkä se tästä! :) Pitäähän niitä huonoja aikojakin olla välillä, tuntuu ne hyvät sitte paremmalta. Nyt kuitenkin lähen miettii että mitä tekis, läksytki jo tehty.. Autuutta.

As soon as you stop wanting something you get it.

Lisää kuvateksti

Moikka! Eilen tosiaan juhlittiin Jonnan täysikäsyyteen astumista, ja tossa oliki ainoot julkaisukelposet kuvat sieltä. Omalta kohalta ilta suju rauhallisesti, ja olinkin kotona jo ennen kahtatoista! Projektin hengissä mulla oli tietysti omat eväät mukana, kun muut söi kakkua niin mä vedin hyvällä ruokahalulla napaan rahkaa ja pilttiä.. hehe. Joka tapauksessa oli kiva ilta ja oli hyvä välillä heittää ajatukset pois kouluhommistakin.

Tänään heräsin sitten aika väsyneenä, enkä oikeestaan saanut mitään muuta aikaseks kun aukastua psykologian kirjan.. Siihenkin että sain raahattua itteni lenkille meni monta tuntia, mutta kyllä se lopulta kannatti! Kyllä se vaan on niin että kroppa pystyy vielä melko ihmeisiin sen jälkeen kun pää haluais antaa periksi. Muuten oon vaan koomaillu tässä koneen edessä ja yrittäny, nimenomaa yrittäny, kertailla psykologiaa... Saa nyt nähä miten huomenna käy. :p Tulin kuitenkin nyt heittään vaan pikaiset moikat, nyt lähen vetämään iltapalarahkan naamariin ja vielä vähä kertailemaan, loppuillan voiskin sitten rentoutua! Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille! :) Ja ekan kuvan tarkotushan on siis esitellä kiharoita jotka eilen tein, ei tota hirveetä teiniankannaamapaskaa.

If you wait too long for the perfect moment, the perfect moment will pass you by.

Moikka pupuset! Tällä viikolla oon viettänyt oikeastaan joka illan tavalla jonka näätte tossa vikassa kuvassa. Koeviikko on ollut melko fiasko tähän mennessä, ainoastaan ranskan koe meni putkee ja siitä napsahti 9+ :p
Tänään kävin fysiikan kokeen (ei siitä sen enempää) jälkeen kaupungilla tuhlaamassa taas ihan liikaa rahaa kirjoihin. Lukio on ihanaa. Kävin myös h&m:llä koska mun oli pakko saada uus paita!:D On meinaa vaatteet vähissä. Huomenna juhlitaan hyvän ystävän täysikäisyyttä joten sen varjolla oli helppo saada maksaja suostuteltua mukaan! Muuten mun tuleva viikonloppu tulee olemaan pelkkää psykologiaa ja matikkaa..
Viime postauksessa puhuin siitä painon jumittamisesta, ja koska syksyllä hiilaritankkauspäivä autto, niin tänään oli vuorossa sama homma. Oonkin syönyt puolitoista karjalanpiirakkaa ja äsken suklaajäätelöä... Olo on ihan hyvä muuten mutta se vehnä! Ei ois pitänyt syyä karjalanpiirakkaa, koska mua kutittaa aivan älyttömästi. Tästä eteenpäin tankkauspäivät ei tuu missään nimessä sisältämään vehnää. En kestä tätä.
Nyt voisin lähtä kattoon jotai paskaa leffaa, heipsu!

p.s VOIKO JOKU NEUVOA MITEN SAAN NUO REUNAT NOISTA KUVISTA POIS? hyi.