BYE BYE, 2012

Kun ensin aloin miettimään kulunutta vuotta, olin sitä mieltä, että tää oli paskin kaikista. En päässyt matkustelemaan muualla kuin Suomen sisällä ja Tukholmaan, lopetin mun harrastuksen, päädyin jäämään vielä kotipaikkakunnalleni opiskelemaan eikä tapahtunut oikein mitään. Kesäkin oli tylsä. Kunnes aloin ajattelemaan asiaa hiukan eri näkökulmasta - tämä vuosihan oli se, jolloin muutin koko elämäni.

Oon pienestä asti ollut kynsienpureskelija. Kuinka ollakaan, eräänä kesäkuisena maanantaina päätin, että nyt se loppuu. Päivä ennen koulun alkua löysin itseni manikyyristä. Sen jälkeen en ole osannut kuvitella elämää ilman kynsilakkaa. Vielä kesällä en edes osannut lakata kynsiäni, nyt teen mielestäni jo aika hyvää jälkeä. :p

Elämän muuttamiseen liittyy myös lentopallon lopettaminen. Olen aina ollut urheilija, ihan aina, niin pienestä asti kuin saatan muistaa. Mitä tehdä, kun treenejä ei olekaan melkein joka ilta? Mitä tehdä, kun pelireissuja ei ole joka viikonloppu? Myönnän, että ensimmäiset pari viikkoa oli kauheita. Ekana iltana mä itkin, itkin, kuin olisin menettänyt parhaan ystäväni. Niinhän melkein olinkin. Lentopallo oli aina ollut mulle se juttu, missä olin hyvä. Kiusattiin mua koulussa kuin paljon tahansa, pystyin aina luottamaan siihen, että illalla treeneissä kaikki on taas hyvin. Pystyin luottamaan siihen, että urheilijastatuksella minut jätetään ennemmin tai myöhemmin rauhaan. 

No, siitäkin selvittiin. Opin elämään ilman sitä turvaa, minkä lentopallo mulle aina toi. Opin keksimään tekemistä illoille, ja jopa viikonlopuillekin. Opin elämään sitä elämää, mitä en ollut koskaan ennen halunnut elää.

Elämänmuutoksen aloitin samana päivänä, kun lopetin lentopallon. Samana päivänä, kun kävin viimeisissä treeneissä. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli se aika kova muutos. Kaksi isoa muutosta samalle päivälle, ois kai sitä helpompiakin vaihtoehtoja ollut. En ikinä uskonut, että oikeasti onnistuisin tässä. Mutta viikot vain vierivät, ja jokaisena maanantai aamuna löysin itseni puntarilta kilon keveämpänä. Jokaisissa juhlissa ja ravintolasyönneissä yllätin itseni ottamalla jotain terveellistä, jättämällä jälkiruoan välistä. Ja tässä olen nyt.

Tänä vuonna löysin vihdoin sen jutun, mikä minua kiinnostaa. Kiinnostuin entistä enemmän politiikasta, ja liityin siihen mukaan. Löysin uuden vahvuuteni esiintymisestä, ja pidin puheita kolmessa erissä isossa juhlassa. Tajusin, että se juttu on se, mitä haluan tehdä.

Näin ajateltuna tämä vuosihan oli loistava. Elämän hetkiä, niitä mitä muistaa aina, kertyi matkalleni useita. Ja ensimmäisen kerran minun ei tarvitse tänään tehdä itselleni uudenvuodenlupausta elämäntapojen muutoksesta - olen muuttanut ne jo. Ensimmäisen kerran minun ei tarvitse kyynel silmässä miettiä, että ensi vuonna aion viimein olla kaikkea sitä mitä haluan. Olen nimittäin menossa sitä kohti jo hyvää vauhtia. Matkaa on takana jo paljon, mutta vielä enemmän sitä tulee olemaan edessä.

Vuosi 2012 oli siis todenteolla muutoksen vuosi. Mutta hyvään suuntaan, onneksi. Toivottavasti ensi vuosi tulee olemaan paras kaikista! Ihanaa uutta vuotta kaikille! <3

2012 - part 1

Joka vuoden lopussa blogeissa pyörii nämä samat kysymykset, ja päätin nyt mäki vastata niihin. Tarkempaa ja pohtivampaa analyysiä kuluneesta vuodesta tulee viimeistään maanantaina! :)

1. Oletko saanut uuden ystävän tänä vuonna?
- Olen. Tuttavia ja kavereita kertyy joka vuosi, mutta tänä vuonna sain uusvanhoja ystäviäkin. :)

2. Oletko tehnyt tänä vuonna jotain, mitä et ole ennen tehnyt?
- Kyllä. Mä vihdoin toteutin kaksi mun suurinta unelmaa, elämäntapamuutoksen ja kynsien kasvattamisen. Ennen oon vaan puhunu, nyt sain tehtyä niitä tekojakin.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- En.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta.
- Hmmm. Luokkaretki, kesäyöt, itälänsireissu, parhaiden kavereiden läksiäiset, Tukholman reissu kaikessa koomisuudessaan, lukion aloittaminen, 20 kilon pudottaminen.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- Normaaleja pikkuriitoja tietysti tuli, mutta ne saatiin aina sovittua.

6. Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
- Olen. Musta tuntuu, etten oo enää ollenkaan sama ihminen. Tietysti painon pudottaminen ja ulkonäkö, mutta myös mun ajattelu. Tänä vuonna tapahtu niin paljon kaikkea, mikä muutti mun ajattelua ja suhtautumista elämään.

7. Oletko lihonut?
- En vaan 20 kiloa laihempi! Jee.

8. Oletko saanut porttikieltoa mihinkään tämän vuoden aikana?
- En.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- Kyllä ja se oli ihan jees. Saipahan valita mielisensä leffan.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä tämän vuoden aikana?
- No otin toiset reiät korviin XDDD

11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Hmm. No Juttaan tutustuin uudelleen että vastaan sen. :D

12. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei.

13. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.

14. Missä maissa kävit?
- Vaan Suomessa ja Ruotsissa. Oli välivuosi matkustelemisesta. Onneks ens vuonna pääsee sitäkin enemmän näkemään uusia paikkoja!

15. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
- Kyllä, vaikka aloitinkin sen toteuttamisen vasta syyskuussa. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!

16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
- 2.6, 3.8, 16.9, 17.9 ja 6.12

17. Vuoden suurin saavutuksesi?
- No tuo 20 kilon pudottaminen ehdottomasti.

18. .. ja suurin epäonnistuminen?
- No ne kaksi kertaa aiemmin kun pääsin laihduttamisen makuun mutta en sitten jaksanutkaan. Jos olisin heti onnistunut, olisin jo tavoitteessani. Ja tietenkin se, että lentopallon pelaaminen loppui.

19. Kärsitkö vammoista?
- No sormi tais olla pari kertaa paketissa.

20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Järkkäri.

21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Haha voisin kiittää ainakin Tiinaa ja Juttaa siitä että ne on jaksanu mua varsinki näitten parin viimeisten kuukausien aikana. Ja tietenkin Hennaa ja Jonnaa ihan vaan siitä että ootte olemassa! :)

22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- No aika monenkin mutta en nyt täällä ala erittelemään nimiä.

23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Järkkäri, ruoka... ja säästöihin.

24. Mistä innostuit eniten?
- Terveistä elämäntavoista, kuntosalista ja bloggaamisesta.

25. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Ehdottomasti onnellisempi.

26. Lihavampi vai laihempi?
- No ette kyllä ikinä arvaa.

27. Rikkaampi vai köyhempi?
- Rikkaampi.

28. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- No olisin ainaki voinu opiskella enemmän.. Ja nähdä kavereita ja yksinkertaisesti elää. Tuntuu, että tää koko syksy meni vaa koneella istuen.

29. .. entä vähemmän?
- No ne syyskuuhun astiset herkuttelut todellaki. Ja valittamisen.

30. Miten vietit joulun?
- Ensin perheen kanssa ja myöhemmin netissä kattomalla motivaatiokuvia ja juomalla vettä?

31. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneistä vuosista, mikä se olisi?
- No oisin voinut onnistua tässä elämäntapamuutoksessa jo keväällä. Ja toki kourallinen muitaki hetkiä.

32. Rakastuitko vuonna 2012?
- En nyt ehkä ihan rakastunut mutta ihastunuin joo.

33. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Liikaa. No ei. Nolla. Ei oo mun juttu.

34. Mikä oli mieluisin TV-sarja, jota seurasit?
- Kosto, Gossip Girl, Glee, Mentalist, NCIS

35. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- Hehee joo. Kuulostan kauheelta ihmiseltä mutta turhaapa mä valehtelenkaan tänne.

36. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Apua. Luin ihan mielettömän hyviä kirjoja tänä vuonna, mutta pakko sanoa Tuhat loistavaa aurinkoa. Sai jopa mut itkemään ja se on aika paljon.

37. .. entä musiikillinen löytösi?
- Hahah en mä tiiä. Kuuntelen perus massamusiikkia, mutta tänä vuonna oon kuunnellu kyllä Juha Tapiota paljon.

38. Mitä halusit ja sait?
- Halusin kesätyön, sain sen. Halusin pitää puheen päättäreissä, sain sen. Halusin järkkärin, sain sen. Halusin remontoida mun huoneen, sain sen. Halusin muuttaa mun elämän, sain sen. Halusin päästä ens kesänä Eurooppaan, sain sen. Oonpa mä saanu paljon.

39. Mitä halusit, muttet saanut?
- En päässyt matkustelemaan. En pystynyt jatkamaan lentopalloa. En pystynyt tarttumaan tilaisuuteen. En saanut mun huonetta vieläkään kokonaan valmiiksi.

40. Mikä oli vuoden 2012 suosikkielokuvasi?
- Tarviiko tätä muka kysyä? Magic Mike. 

41. Mitä teit synttäripäivänäsi?
- Kävin kampaajalla, söin sacher-kakkua ja vietin aikaa Hennan kanssa ja söin pizzaa.

42. Ketä kaipasit?
- Montaa ystävää ulkomailla ja Suomessakin.

43. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Lukuisat eri kaverit, varsinki viimesten parin kuukauden aikana.  Tähän tulis kyllä semmonen lista että huhhuh. Raukat mitä kaikkee te mussa joudutteki kestää.

Jos joku jakso lukee, onnittelut ;)

It's hard when you're in love with an idiot.

Takana huonosti nukuttu yö sohvalla ja hyvin sujunut aamusali. Äskön söin kuvassa näkyvän lounaan, mustikkarahkaa ja vihreetä teetä. Lidlistä sitruunanmakuinen vihree tee, parasta. Tällä hetkellä taustalla pyörii vanhat salkkarit. Taustalla, koska niin paljon ei kiinnosta että jaksais vaan kattoa. Kohta aattelin alkaa siirtämään treenimusiikkia iphoneen, nicki minaj ja pink on aika kovia mimmejä. Ja pari rakkausbiisiä ihan vaan koska oon ikuinen romantikko.
Tänään meille tulee vieraita ja mäki saan vieraan Raahesta. Huomenna alennusmyynteihin, musta tuntuu että rahaa ei jää säästöön ollenkaan. Illalla leffailta ja luvassa terveellisiä herkkuja ja siirappilässynlässyleffoja, jotka laittaa muut itkemään, mutta mua ei. Tunteeton sika mikä tunteeton sika.
Kohta alan meikkaamaan ja ettimään päälle jotain muutaki ku kollarit ja liian iso toppi. Musta muuten tuntuu, että mulla ei oo enää hirveenä elämää koska joka ilta nukahan siihen, että mietin uusia saliohjelmia... Ehkä mä nyt lopetan tän höpöttämisen ja lähen pohtimaan syntyjä syviä. Niinku ne saliohjelmat.

PS. Otsikko on semmonen minkä näin aamulla ekana weheartissa. Eli ei, en oo rakastunu, mutta väsyneenä nauroin tolle kymmenen minuuttia. Idiootti mikä idiootti, minä siis.

JOULU 2012

Moikka! Musta tuntuu että kaikki muut on postaillu joulun kuvat jo monta päivää sitten mutta mä nyt tuun aina vähän jäljessä.. Meillä oli ihan tajuttoman kiva joulu, syötiin herkkuja ja saatiin kaikki ihania lahjoja! Sain paljon enemmän kun mitä oisin kuvitellut ja kaikki mitä toivoinkin. :)

Mä sanoin silloin aatonaattona, että aion herkutella aaton ja joulupäivän, ja lopettaa sitten. No, aattoiltana kahdeksalta olin jo siinä pisteessä, että kannoin kaikki mun herkut veljelle, ja sen jälkeen en oo koskenutkaan mihinkään. En ees syönyt mitenkään erityisen paljon, mutta tuli vain semmoinen olo, että turhaa kai näitä syö. Joulupäivänä hipsittiinkin J:n kanssa jo salille. Tällainen joulu tällä kertaa. :D Eilenkin mummolassa onnistuin välttämään kaikki hiilarilliset ruoat, ja poimin mun lautaselle vaan super proteiinipitoisen aterian, kun olin just tullut salilta. :D

En ollut oikeastaan toivonut mitään erikoisempaa. Sain tietysti ihan perus kirjoja, leffoja, yöpuvun yms. Niiden lisäksi sain adidaksen ihanan hupparin, lämpökerraston talvella lenkkeilyyn, uudet iphonekuoret, kynsilakkoja, ihonhoitojuttuja, nominationpalan, vähän suklaata, rahaa ja uuden matkalaukun! Jee oon niiin valmis jo lähtöön! Sen lisäksi mun kummitäti tilas mulle sen Fit-lehden, joten en ois kyllä parempia lahjoja osannut toivoa! Tossa ois nyt muutama kuva, en ihan kaikkia jaksanu kuvata.

Alennusmyynteihin oon aatellu uskaltaa lauantaina, mutta sieltäkin meen etsimään lähinnä uusia treenivaatteita. Ei oo oikein mitään järkee ostaa uusia vaatteita tässä elämäntilanteessa, ja muutenkin pitää säästää rahaa kun ens vuodelle on tiedossa ainakin kaksi ulkomaanreissua! Muutenkin oon jo vähän valmistellut tästä vuodesta kertovia postauksia, ja lisäksi ajattelin tehdä semmoisen kurkkauksen ensi vuoteen että mitä on näillä näkymin luvassa yms. :)

Nyt aattelin lähtä laittamaan naaman kuntoon ja sen jälkeen lukemaan loppuun tuon Tarja Halosesta kertovan kirjan, ja sen jälkeen suunnataankin J:n kaa ylläriylläri salille.. Ihanaa lomaa kaikille! :)

JOULUHERKKUJA

Kun aloitin tämän projektin 14 viikkoa sitten, joulu tuntui tosi kaukaiselta. Päätös oli vain se, että herkkuihin ei ennen aattoa kosketa. Tosi asiassa mä en ikinä uskonut siihen. Eihän joulukuuta yksinkertaisesti voi olla herkuttelematta? Eipä. Tässä minä olen. Edelleenkin, koskematta herkun herkkuun. Eikä tee edes mieli.

Alusta asti olen odottanut joulua, koska päätin että silloin saa syödä ihan mitä haluaa vailla omatunnontuskia. Odotin sitä hetkeä, kun pääsen karkki- ja keksihyllyille kahmimaan kärryyn kaikenlaista, mistä on jäänyt paitsi. No, perjantaina se odotettu hetki koitti. Karkkihyllyllä. Astelin karkkihyllylle tuntien pelonsekaista kunnioitusta, enhän ollut hengannut siellä kolmeen ja puoleen kuukauteen. Heti tuijottaessani hyllyjä minulle tuli epämiellyttävä olo. Semmoinen, etten kuulu tänne. Nappasin nopeasti kolme suklaapatukkaa käteeni, kaikki lempisuklaitani. Astelin nopeasti hyllyltä pois. Yhtäkkiä tuli vain semmoinen kuvoittava olo, ja työnsin patukat nopeasti H:n käteen, sanoen, etten pysty ostamaan niitä. H pakotti minut ostamaan ne, mutta ne kuvottivat minua koko päivän, vaikka ne oli pussissa. Nyt ne on tuossa vieressä, mutta mieli ei tee. Ei ollenkaan.

Periaatteessa harmittaa, että huomenna on joulu ja tulee syötyä. En aio syödä paljoa, mutta harmittaa jo se, että syön jotakin. Ei vaan tee mieli. Jotenkin se ajatus, että jää jostain paitsi, on kadonnut. Enää ei tunnu missään ajatus siitä, että koko loppuelämäni pitää luultavasti tarkkailla syömistä. Siitä on tullut juuri se, mitä olen halunnut, elämäntapa.

Kyllä minä aion syödä huomenna, aion syödä myös ylihuomenna. Ennen sitä on kuitenkin aamulla punnitus, ja toivon sydämestäni, että -20 kg tulisi täyteen. Luultavasti ei, koska pelottaa näin paljon, mutta saa nähdä. Keskiviikkona elämä jatkuu normaaliin tapaan, urheillen pirusti polttaen kaikki suklaat ja tortut pois. Minua epäilytä ollenkaan, ettenkö saisi katkaistua sokerivehnäkierrettä heti. Minä tiedän, että pystyn. Aion herkutella myös uudenvuoden aattona, mutta sitten taas life goes on. Ei pitäisi näkyä painossa hirveänä.

Vielä takaisin sinne karkkihyllylle. En nauttinut siitä tunteesta. Tunsin oloni yhtä isoksi ja läskiksi kuin 14 viikkoa sittenkin. Minua hävetti ostaa ne patukat. On siis ollut hyvä syy siihen, etten mitään sitä ennen ole ostanut. Hyi. Näihin positiivisiin.... ajatuksiin toivotankin kaikille erittäin makeaa joulua! :)

MERRY CHRISTMAS DARLING

Millonhan viimeksi oon päivittänyt mitään normaalia? En ees kykene muistamaan. Pari viimeistä viikkoa meni ihan hujauksessa. Mulla oli järkyttävä kiire kokoajan, sillä olin järjestämässä meidän koulun joulujuhlaa. Muuta en oo ees ehtinyt tekemään. Paitsi viime viikola tähän aikaan oltiin Juha Tapion konsertissa. Mentiin kaksi tuntia ennen ovien avaamista kirkon pihalle seisomaan ja jäätymään. Oli se kyllä sen arvoista, koska Juha Tapio moikkas meitä!!! hehe.

Eilen oli tosiaan se joulujuhla ja se meni tosi hyvin. Ei ois voinu mennä paremmin ja salissa oli tosi kaunista. Juonsin juhlan yhdessä R:n kanssa, ja mikrofonin pudottamisesta huolimatta sekin meni tosi hyvin.. Eilen oli myös aivan upee päivä muutenkin! Oltiin H:n kanssa Zeppeliinissä joululahjaostoksilla, ja siellä avasin mun sähköpostin ja sain tiedon että pääsen johonkin päin Eurooppaan Lions Clubin kautta kesällä kolmeksi viikoksi vaihtoon! JEE! Hain tuota myös viime vuonna, mutta ikäongelmien takia pääsin vasta nyt. Oon niiiin superhappy, jotain mitä odottaa ensi kesältäkin. :) Lähden luultavasti Italiaan, mutta ei oo vielä varmaa. Joka tapauksessa se oli paras joululahja! Eilen alkoi myös loma, ja kyllähän näitä lomia nyt lukiolaisena osaa arvostaa pikkasen enemmän.. Nyt aion vaan latailla akkuja ja rentoutua raskasta mutta erityisen kivaa kevättä varten.

Tänään aamulla oltiin treenailemassa salilla J:n kanssa ja sen jälkeen oon siivonnut. Nyt on puhdasta! :) Nyt oon vaan ollut koiravahtina ja kuuntelen spofitystä mun jouluista soittolistaa. Huomennakin aamusta salille saman tytön kanssa ja sitten saa alkaakin jo odottelemaan joulua. Yritän postata vielä huomenna joulusta Remontin näkökulmasta, saa nähdä ehdinkö! :) Joka tapauksessa, erittäin ihanaa joulua kaikille!

EDIT: miten ois merry christmas garling.... kirjotusvirheet ;)

MOTIVAATIOTA KUVINA

Vaikka mitään motivaatio ongelmaa ei ole, poimimpa mun lempisivustolta muutamia suosikkeja teidänkin nähtäväksi! :) Normi postausta tulee heti ku on asiaa, tällä hetkellä elämä vaan pyörii tämän elämäntapamuutoksen ympärillä.

kuvat http://fit-and-healthy-for-tomorrow.tumblr.com/

BEFORE AND AFTER

Multa on jonkin verran täällä blogin puolella kyselty ennen ja jälkeen kuvia, ja vaikka mulla ei ihan tarkkoja ja samanlaisia kuvia olekaan, tässä tulisi nyt jotain. Ensin ajattelin, etten tee, mutta koska peiliin katsoessani en näe mitään eroa kolmen kuukauden takaiseen, päätin että voihan sitä yrittää. Ja voi herranen aika.

22.7.2012 ja 6.12.2012

Erohan on todella huomattava. Kasvot ja jopa polvet näyttävät ihan erilaiselta. Huhhuh. Sitten kun tavoitepaino on saavutettu, voin lisätä noiden rinnalle kolmannen kuvan. Vielä ei todellakaan olla siellä missä toivottavasti ennen kesää jo olen, mutta onhan tuo nyt ihan selkeä muutos. Vai oonko ihan vainoharhainen? Kertokaa mielipiteitä! :) Toki ihan tarkkaa ei voi verrata, mutta kyllä tuosta suunnilleen pitäisi saada selvää. :)

TAVOITTEITA

Nyt kun ihmiset ovat alkaneet huomaamaan muutoksen, kuulen jatkuvasti kysyttävän mitkä ovat minun tavoitteeni. Se ei olekaan ihan yksiselitteinen asia, ja sen takia päätin omistaa aiheelle kokonaisen postauksen.

Aloitin tämän projektin, koska kyllästyin olemaan lihava. Kyllästyin olemaan se ylipainoinen urheilija, joka kyllä muuten kantaa itsensä varmasti. En enää kestänyt sitä syyllisyydentunnetta, mikä huonosta syömisestä johtui. Halusin todistaa, että pystyn muuttamaan kauniit sanat teoiksi.

Tärkein tavoitteeni onkin olla normaalipainoinen. Kun on koko ikänsä ollut ylipainoinen, ei ole aavistustakaan siitä millaista se on. Ei se arki siitä muutu, eikä sen pidäkään. Haluan vain kävellä kauppaan, ja ostaa vaatteita. Haluan ostaa vaatteita, joiden kokoja ei aina joudu metsästämään sieltä lähinnä seinää. Niitä viimeisiä kokoja siis. Haluan tietää, muuttuuko ihmisten suhtautuminen minuun kun olen normaalipainoinen. 

Toinen tavoite onkin puhtaasti ulkonäöllinen. Ei ylimääräiset kilot näytä hyviltä, ainakaan jos niitä on kertynyt liikaa. Haluan pukea päälleni vaatteita, jotka näyttävät hyvältä. Vaatteita, joista minä pidän. En halua miettiä, että näyttävätkö näissä jo valmiiksi isot reiteni vieläkin isommilta. 

Haluan mennä kesällä rannalle bikineissä ylpeänä. Haluan voida mennä juttelemaan uusille ihmisille ulkomailla pelkät bikinit päällä, koska sitten minun ei tarvitse miettiä että miltä vartaloni näyttää. 

Kolmas tavoitteeni on jatkaa samalla tavalla koko loppu elämä. Tietenkin itse painon pudottaminen jossain vaiheessa loppuu, mutta tätä remonttia ei noin vain lopetetakkaan. Oikeastaan tästä ei tule koskaan valmista. En tule ikinä olemaan siinä onnellisessa tilanteessa, että voin syödä aivan mitä haluan. Sitten kun lopulta painan juuri niin paljon tai vähän kuin haluan, suunnilleen samoissa kiloissa on pysyttävä.

Luultavasti en olisi ikinä aloittanut koko hommaa ilman tuota ulkonäöllistä tavoitetta. Kyllä mä vaan toivon, että se päivä tulisi pian että olen juuri niissä mitoissa kuin haluan. Vielä se ei ole lähelläkään, mutta tällä menolla olen siellä tarpeeksi pian. Pitää vain jaksaa yrittää.


kuva http://fit-and-healthy-for-tomorrow.tumblr.com/

Viimeinkin rakastuin mä luuseriin joka aito on ja vielä enemmän

Tänään on ollut yks kauheimmista päivistä ikinä. Tiedättekö ne päivät kun mikään ei onnistu ja kaikki tuntuu paskalta? Tänää on ollu just semmonen. :D No ei se mitään, kai nää paskat päivät kuuluu elämään.

Eilen olin tosiaan puhumassa meidän kunnan ja seurakunnan itsenäisyyspäivän juhlassa. Hiukan hirvitti aamulla, koska mulla oli koko alkuviikon ihan järkyttävä flunssa, enkä ollut varma oliko eilen aamulla ääntä ollenkaan.. Ääni onneksi kesti, ja puhe ei ois voinu mennä paremmin! Sain kyllä kehuja joka suusta. Siinä puhuessa mulla tuli vaan semmonen olo että tää on se juttu mitä haluan tehdä ja mistä nautin. Kyllä siitä vaan melkoset kiksit saa kun puhuu ja muut vielä kuuntelee. Yksi herra tulikin sanomaan mulle näin: " Harvoin juhlapuhe on se mitä ihmiset kuuntelee, mutta tätä kyllä jaksoi kuunnella ja ihmiset todella kuunteli. " Se oli kyllä kunnia. Ja aina kun näkee ihmisten jopa vuodattavan kyyneliä sen vuoksi mitä sanoo, tietää että ei olisi voinut mennä paremmin.

Mulla on hirvee vaatekriisi joka aamu päällä kun tein tuossa viime viikolla pienen suursiivouksen ja heitin mun vaatehuoneesta kaikki isot ja rikkinäiset vaatteet pois. Tällä hetkellä mulla onkin neljä paitaa mitä käyttää... Eli tää projekti ei nyt mitenkään otollisin oo pukeutumiselle mutta en valita!

Nyt istun yksin kotona ja mietin mitä tekisin. Hirveen flunssan takia en oo päässy koko viikolla liikkumaan, mutta huomenna aion mennä oli kunto mikä hyvänsä! Oon levittäytynyt nyt ihan mukavasti tähän olohuoneeseen ja raahasin tänne kaikki tavarat mitä hyvän perjantai-illan viettoon tarvitaan.. Eli ojennusetäisyydelle kaukosäätimen, tietokoneen ja iphonen... perus.

hyvä kuvanlaatu hei!!!!!!!!!!1

Nyt jatkan One Directionin (miks oon vajonnu näin alas?!!?!? noei, ihan jees se on ja little things on ihana!!) kuuntelemista ja facebookissa notkumista.. Party rock aina perjantaisin ;)

Pari sanaa itsenäisyydestä

Meille nuorille itsenäisyys tarkoittaa muutakin kuin valtion itsenäisyyttä. Meille se on vastuun ottamista itsestä ja omasta elämästä. Itsenäisyys on kotoa pois muuttamista ja yksin toimeen tulemista.
Mutta ilman itsenäistä kotimaata, mikään edellä mainituista asioista ei välttämättä olisi mahdollisia. Ilman sotiemme veteraanien uhrauksia meillä ei olisi kotia. Meillä ei olisi omaa kieltä mitä puhua ja millä kommunikoida. Meillä ei olisi omaa kulttuuria, jossa saunotaan läpi joulut ja juhannukset. Itsenäisyyspäivänä katseet kuitenkin kääntyvät valtiomme itsenäisyyteen. Siihen, mitä on olla suomalainen. Ei se ole pelkästään sitä saunomista. Suomalaisuus on ennen kaikkea omien juurien ja edesmenneiden sukupolvien työn arvostamista. Muiden auttamista. Niiden, joilla ei ole yhtä hyvä olla kuin meillä.

On helppo olla ylpeä kotimaastamme. Meillä on vapaus toteuttaa itseämme, omia, sekä maamme tavoitteita. Emme ole täydellisiä, mutta kukaan ei ole. Kaikki heikkoutemme tekevät meistä juuri sen mitä olemme, aivan niin kuin vahvuudetkin. Meidät valitaan säännöllisin väliajoin erilaisissa tutkimuksissa maailman parhaiden maiden joukkoon, syystäkin.

Kaikkialla maailmassa ei ole yhtä hyvä elää kuin täällä, meidän kotonamme. Meidän ei tarvitse pelätä. Meidän on turvallista kävellä kouluun yksin. Meillä on oikeus käydä sitä koulua, sukupuolesta riippumatta. Meistä on mahdollisuus tulla ihan mitä haluamme, oli meidän lähtökohdat elämään millaiset tahansa.

Maailma muuttuu kokoajan, kuten myös ihmisten tapa ajatella. Meidän sukupolvemme ymmärtää perinteiden jatkumisen, mutta myös muutoksen tärkeyden. Toimivia perinteitä ei kannata muuttaa, mutta niitä voi päivittää. Muutosta tarvitsevat asiat muutetaan. Paikoillaan pysymällä ei ikinä pääse eteenpäin. Perinteiden muuttaminen ei tarkoita niiden unohtamista. Me olemme myös tasa-arvoisia. Ei ole väliä, onko tumma vai vaalea, iso vai pieni. Seksuaalisella suuntautumisellakaan ei ole mitään väliä.

Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan paljon haasteita. Niitä ei ole helppoa voittaa, mutta pystymme siihen kyllä. Eihän meidän tarvitse kuin katsoa 95 vuotta historiaa taaksepäin. Sotiemme veteraanit ovat sankareita, joista meidän on helppo ottaa mallia. He saavuttivat jotain, johon kukaan muu ei uskonut heidän yltävän. Vaikka meidän taistelumme ovat erilaisia, myös niiden voittamiseen tarvitaan sisua, tahtoa tehdä sanoista tekoja. Meillä on suuri perintö, joka meille taisteltiin. Meidän tehtävämme on pitää siitä huolta, kehittää sitä yhä paremmaksi.
Meillä tuskin olisi mitään ilman itsenäisyyttä. Meidän vapautemme hinta oli kallis. Jokainen sodan uhri kaatui maamme puolesta. Meidän puolestamme, jotta meillä olisi hyvä olla. Jotta meillä olisi koti.

Koti on se paikka, mihin sydän aina kuuluu. Maailmalla voi kierrellä vuosikausia, mutta silti ajatukset ovat aina kotona. Koti on paljon suurempi paikka, kuin se rakennus missä olemme kasvaneet. Koti on paikka, minne juuret ovat kasvaneet kiinni. Se on se paikka, minkä eteen haluaa taistella, tehdä töitä. 95 vuotta sitten meille annettiin jotain arvokasta. Meille annettiin koti. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sori toisen kuvan laadusta. Kaikki hyvät kuvat mun puheesta ja siitä enemmän saatte myöhemmin tällä viikolla.

If you could see me now

Elossa taas! Koeviikko loppu keskiviikkona ja sen jälkeen aika on mennyt lähinnä siitä toipumiseen. :D Luulin että se meni ihan päin persettä, mutta ihan hyviä numeroita napsahti mukaan, yks numero enää saamatta. Vaihdoin samassa lennossa myös lyhyeen matikkaan mutta ei siitä sen enempää. Torstaina mut valittiin vielä jatkokaudeksi nuorisovaltuustoon, jes. Olin nimittäin ihan varma etten pääse nyt, mutta tuli ainakin positiivinen yllätys! :)

Tänään kävin äitin kanssa Zeppeliinissä, koska meen ens viikolla pitämään kunnan ja seurakunnan itsenäisyyspäivän juhlaan puheen, ja tarvin vähän vaatteita. Loppujen lopuksi päädyin siihen, että laitan saman mekon kun päättäreinä ja ostin siihen vaan mustan boleron kaveriks. Nyt mulla on maskit päällä kokeiluksi ja hiukset myös, niin kuin tuosta webbikuvasta voi nähdä. Ostin myös tuon neuleen, joka on oikeesti siniraitanen. Espritin alennuksista tarttu mukaan, on muuten pikkasen eri laatua kun mun useimmat.. Tai no heitin kyllä puolet mun vaatteista tällä viikolla roskiin ku ne oli liian isoja ja täynnä reikiä koska tämä hm laatu nyt ei mitenkään erikoisen kestävä ole.. Nyt pitää pärjätä vähän vähemmällä määrällä.

Huomenna meen isin ja veljen kanssa katsomaan leffaan sen Skyfallin, toivottavasti on hyvä. Muuten mun elämä on pelkkää koulua ja siinä sivussa facebookkia ja kuntosalia.. Eli kivaa on. Ja 23 päivää herkkulakkoa jäljellä! :D ps. Eikö ookkin ihana jouluvalo mun ikkunassa? Laitettiin se eilen.<3

eka kuva weheartit.com