BYE BYE, 2012

Kun ensin aloin miettimään kulunutta vuotta, olin sitä mieltä, että tää oli paskin kaikista. En päässyt matkustelemaan muualla kuin Suomen sisällä ja Tukholmaan, lopetin mun harrastuksen, päädyin jäämään vielä kotipaikkakunnalleni opiskelemaan eikä tapahtunut oikein mitään. Kesäkin oli tylsä. Kunnes aloin ajattelemaan asiaa hiukan eri näkökulmasta - tämä vuosihan oli se, jolloin muutin koko elämäni.

Oon pienestä asti ollut kynsienpureskelija. Kuinka ollakaan, eräänä kesäkuisena maanantaina päätin, että nyt se loppuu. Päivä ennen koulun alkua löysin itseni manikyyristä. Sen jälkeen en ole osannut kuvitella elämää ilman kynsilakkaa. Vielä kesällä en edes osannut lakata kynsiäni, nyt teen mielestäni jo aika hyvää jälkeä. :p

Elämän muuttamiseen liittyy myös lentopallon lopettaminen. Olen aina ollut urheilija, ihan aina, niin pienestä asti kuin saatan muistaa. Mitä tehdä, kun treenejä ei olekaan melkein joka ilta? Mitä tehdä, kun pelireissuja ei ole joka viikonloppu? Myönnän, että ensimmäiset pari viikkoa oli kauheita. Ekana iltana mä itkin, itkin, kuin olisin menettänyt parhaan ystäväni. Niinhän melkein olinkin. Lentopallo oli aina ollut mulle se juttu, missä olin hyvä. Kiusattiin mua koulussa kuin paljon tahansa, pystyin aina luottamaan siihen, että illalla treeneissä kaikki on taas hyvin. Pystyin luottamaan siihen, että urheilijastatuksella minut jätetään ennemmin tai myöhemmin rauhaan. 

No, siitäkin selvittiin. Opin elämään ilman sitä turvaa, minkä lentopallo mulle aina toi. Opin keksimään tekemistä illoille, ja jopa viikonlopuillekin. Opin elämään sitä elämää, mitä en ollut koskaan ennen halunnut elää.

Elämänmuutoksen aloitin samana päivänä, kun lopetin lentopallon. Samana päivänä, kun kävin viimeisissä treeneissä. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli se aika kova muutos. Kaksi isoa muutosta samalle päivälle, ois kai sitä helpompiakin vaihtoehtoja ollut. En ikinä uskonut, että oikeasti onnistuisin tässä. Mutta viikot vain vierivät, ja jokaisena maanantai aamuna löysin itseni puntarilta kilon keveämpänä. Jokaisissa juhlissa ja ravintolasyönneissä yllätin itseni ottamalla jotain terveellistä, jättämällä jälkiruoan välistä. Ja tässä olen nyt.

Tänä vuonna löysin vihdoin sen jutun, mikä minua kiinnostaa. Kiinnostuin entistä enemmän politiikasta, ja liityin siihen mukaan. Löysin uuden vahvuuteni esiintymisestä, ja pidin puheita kolmessa erissä isossa juhlassa. Tajusin, että se juttu on se, mitä haluan tehdä.

Näin ajateltuna tämä vuosihan oli loistava. Elämän hetkiä, niitä mitä muistaa aina, kertyi matkalleni useita. Ja ensimmäisen kerran minun ei tarvitse tänään tehdä itselleni uudenvuodenlupausta elämäntapojen muutoksesta - olen muuttanut ne jo. Ensimmäisen kerran minun ei tarvitse kyynel silmässä miettiä, että ensi vuonna aion viimein olla kaikkea sitä mitä haluan. Olen nimittäin menossa sitä kohti jo hyvää vauhtia. Matkaa on takana jo paljon, mutta vielä enemmän sitä tulee olemaan edessä.

Vuosi 2012 oli siis todenteolla muutoksen vuosi. Mutta hyvään suuntaan, onneksi. Toivottavasti ensi vuosi tulee olemaan paras kaikista! Ihanaa uutta vuotta kaikille! <3