Ruoka-aika

Teitä on hirveenä kiinnostanut se mitä syön, ja koska kerrankin oon lounasaikaan kotona, pystyin kuvaamaan teille miltä mun lounas tänään näyttikään. Aamupalaa en jaksanut, koska oli vielä ihan pimeä jajaja se näytti hirveeltä mutta oli hyvää. Aamulla söin siis rahkaa sokerittomalla mehukeitolla ja nakkasin siihen mukaan myös vajaa kourallisen pähkinärusinasekoitusta, karppisämpylä jonka välissä kaksi juustonpalasta, melkeen litra vettä ja muki kahvia. Nyt kuitenkin siihen lounaaseen.

Kaksi eiliseltä päivälliseltä jäänyttä punajuurijauhelihapihviä, siitä siis tuo väri. :D Kaverina salaattia, kurkkua ja tomaattia. Eilen oli vielä parempi kun oli keitettyä parsakaalia mukana, nyt en jaksanut vaivautua. :D Ja ruokajuomana vettä. Eli aika simppeliä, mutta juuri sopivan verran että maha tuli täyteen eikä ylimääräisiä kaloreita. Hyvää oli, vaikka tuo näyttääkin kuvassa aika hirveelle..

Pari viime viikkoo on kieltämättä ollut vähän hankalia. Oon syönyt ja liikkunut ihan normaalisti, mutta jostain syystä paino jumittaa. Toki se on tehnyt sitä ennenkin, mutta ei ikinä kahta viikkoa putkeen.. Ja sitten kun alan stressaamaan siitä niin se on menoa. Ei haittaa, vaikka se hidastuiskin esim. puoleen kiloon per viikko, mutta nyt kun se jumittaa tuossa samassa niin se on henkisesti aika raskasta. Sen takia mulla onkin nyt meneillä erittäin tarkka miettiminen mitä syön. Esimerkiksi tähän asti ollaan äitin kaa syöty joka ilta mustikkarahkaa, ja siinä on ollut hiukan sokeria, eli turhia hiilareita, koska ollaan laitettu siihen pohjaksi semmoinen Flora-vanilla. Nyt kuitenkin, myös sen takia että marjat loppu pakastimesta, päädyin siihen että alan syömään ihan vaan pelkästään maitorahkaa, jonka kanssa sokeritonta mehukeittoa. Siitä jää aika paljon turhia kaloreita nyt pois, mikä on ihan hyvä. Veden juontia oon myös tällä viikolla lisännyt, ja pyrin juomaan nyt vähintään sen kaksi litraa päivässä. Se ei välttämättä ihan riitä, mutta jospa nostaisin niitäkin määriä pikkuhiljaa. Se auttaisi myös aineenvaihduntaa.

Mua siis hiukan mietityttää, että miten se paino lähtisi takaisin laskuun. Keinothan ei lopu kesken, ja vaikka puntari näyttää samaa niin kyllä vaatteista taas huomaa että senttejä on lähtenyt. Jospa se tästä. Niin kauan kun en vain ratkea vanhoihin tapoihin niin oon oikealla tiellä! :)

Listen to your body. It's smarter than you.

Sain kysymyspostaukseen kysymyksen, mihin jo vastasinkin. Aloin kuitenkin pohtimaan kysymystä enemmänkin. Kysymyshän oli siis, että olenko mielestäni muuttunut projektin myötä muutenkin kuin fyysisesti? Vastasin, että ihan joka tavalla. Ja se on totta.

Tämän projektin aikana koko mun ajatusmaailma on keikahtanut kumoon. Ennen en voinut nauttia perjantaista, tai viikonlopusta ylipäätäänkään, ilman herkkuja. Niitä piti saada, ja paljon. Nykyään nautin suunnattomasti perjantai-illoista ja viikonlopuista, vaikka syön ihan samaa perusruokaa kuin arkenakin. Mulla ei tunnu missään katsoa weheartista ihania ruokakuvia. Katson niitä, koska ne ovat upeita, en siksi että tekisi mieli. Katson niitä ilman, että tarvii ajatella että pakko saada suklaata. Se on aika mukava tunne.
Olen oppinut nauttimaan siitä, että saan rauhassa lueskella blogeja läpi ja valvoa vähän myöhempään. Siitä, että saan nukuttua pitkät unet ja mennä aamulla salille. Nautin suunnattomasti siitä, että salilla ei ole mihinkään kiire ja saa tehdä kaiken rauhassa, toisin kuin arkena. Nautin siitä, että voin liikkua vaikka aamulla ja illalla, jos tekee mieli. Arkenahan liikunnat on pakko ajottaa joko aamuun tai koulupäivän ajalle, jos haluaa ehtiä.

Projektin myötä olen oppinut arvostamaan terveyttä ihan eri tavalla. En mä ikinä ole ollut mitenkään sairas, perusterve aina. Mutta silti. Kun kohtelee kehoaan hyvin, sitä oppii arvostamaan. Terveyttä on myös monipuolinen ruokavalio. Ja pidemmällä tähtäimellä varsinkin. Olen oppinut arvostamaan monipuolista liikuntaa. Mua pelotti hiukan se, että lentopallon lopettamisen myötä kaikki urheilu katoaisi. Mutta miten kävikään? Liikun tuplasti enemmän kuin ennen. Siinä missä ennen sain itseni salille ja lenkille ainoastaan lentopallon vuoksi, nyt menen, koska nautin siitä niin suunnattomasti. Itse suorituksesta, mutta erityisesti sen jälkeisestä fiiliksestä. Olen päättänyt, että menen esimerkiksi voittamaan yhden haasteen, joka on jäänyt lapsuudesta kaivelemaan, ja se liittyy hiihtoon, sekä yhteen ylämäkeen, jota en koskaan suksilla päässyt ylös. Tänä talvena aion käydä hiihtämässä sen.

Mutta ei jotain hyvää ettei jotain huonoakin. Tällä hetkellä olen tilanteessa, missä olen vartaloni suhteen epävarmempi kuin koskaan aikaisemmin. Mua suoraan sanottuna ahdistaa tieto siitä, että kuuden viikon päästä pitäisi näyttäytyä maailmalle bikinit päällä. En ole valmis. Hassuahan tässä on se, että ei mua yli 20 kiloa sitten haitannut bikineissä hengailu, päinvastoin. Tiedän, että tämä johtuu siitä että sieltä peilistä tuijottaa edelleen se sama möhkäle mikä neljä kuukautta sittenkin. Ja se ei tunnu mukavalta. Tiedän kuitenkin, että ongelma on vain pääni sisällä. Rantakunto on kiinni nimenomaa sieltä. En aio pilata lomaani murehtimalla ylimääräisiä kiloja - aion pitää hauskaa niistä huolimatta.

Joka tapauksessa, en oo ikinä ennen ollut näin onnellinen perjantai-iltana ilman herkkuja koeviikon alkaessa maanantaina. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen siitä, että sallin itseni syödä äsken kaksi appelsiinia (miltä tuo oikein kuulostaa xd), siitä että kaappi on täynnä vihreää teetä, siitä että tällä viikolla olen saanut lisätä salitreeniin painoja, ja siitä että aamullakin odottaa sali ja kova treeni. Tällä hetkellä on hyvä olla.

kuva weheartit.com

BEFORE AND NOW - kasvot

Tykkäsitte viimeksi tästä before&after jutusta, joten aattelin laittaa nyt kasvoista samanlaisen, paitsi että tällä kertaa korvasin after-sanan koska valmiitahan tässä ei vielä olla. Mutta piteimmittä puheitta,oonko mä vainoharhainen vai onko posket kaventunut aika paljonkin? :)

vastauksia part. 2

Ja tässä ois loput vastaukset! :) ja kuvat ja fontit on taas ihan yhtä sekoa ku edellisessäki..

mitkä on sun luonteen heikkoudet/vahvuudet?

- Heikkouksia: liika itseluottamus, ylimielisyys, stressaaminen. 

Vahvuudet: sitkeys, itseluottamus ja rohkeus.

mikä on sun suurin unelma?

- Suurin.. Tällä hetkellä unelmakropan saavuttaminen.

Mitä pelkäät?

- Ötököitä, käärmeitä, lentämistä, läheisen menettämistä, sairastumista ja kuolemista.

Kauneinta, mitä sulle on sanottu?

- Se säilyköön vain ja ainoastaan mun muistoissa. :)

Kerro yksi arkinen asia, joka ärsyttää.

- Se jos mandariinissa on siemeniä. Siis ihan oikeesti HYI.

Mistä aiheesta postaat tänne blogiin kaikkein mieluiten?

- Mielipiteet.

Jos voisit muuttaa yhden asian elämässäsi, minkä muuttaisit?

- En miettis kaikkee niin kovasti vaan antaisin ja uskaltaisin välillä vaan mennä.

Jos aloittaisit uuden harrastuksen niin mikä se olisi?

- Joogaa haluaisin kokeilla.

Milloin tunnet olevasi kauneimmillasi?

- Hmm. Silloin kun oon onnellinen ja en voi muuta kuin hymyillä sillä tavalla että se ulottuu silmiin asti.

unelmiesi lomamatka?

- Suuntautuis Australiaan parhaiden kavereiden kanssa rajaton luottokortti mukana.

Lempilehtesi?

- Cosmopolitan.

uskotko jumalaan?

- En.

suosikki ruokareseptisi?

- Karppileivät. Namnam.

mikä sun horoskooppi on?

- Kalat.

teitkö uuden vuoden lupauksia?

- Muutaman.

mitä urheilun lopettaminen opetti sulle?

- Sen, että sekin voi särkeä sydämen.

mitä asiaa toivot eniten tulevaisuudeltasi?

- Terveyttä.

haluaisitko joskus asua ulkomailla?

- Haluaisin jonkun aikaa, mutta Suomi tulee aina olemaan mun koti.

mikä on sun lempi vuodenaika ja miks?

- Kevät. Auringonpaiste, kesäloman lähestyminen ja paidattomat miehet.

miksi bloggaat?

- Bloggaaminen on mun kanava ilmaista mielipiteitä ja asioita joista oon kiinnostunut.

missä oot matkustellu?

- Kreeta, Kypros, Englanti, Ranska, Ruotsi ja Espanja.

millanen sun lapsuus oli?

- Suhteellisen onnellinen.

mitkä asiat elämässä merkitsee sulle eniten?

- Perhe, ystävät, terveys, rakkaus.

tiesitkö jo koko yläasteen ajan että aiot hakea just tuohon lukioon?

- En todellakaan. Vielä kuukautta ennen olin varma että meen urheilulukioon. Onneksi en.

ootko tyytyväinen sun lukioon ja siihen että valitsit just sen?

- En vois olla tyytyväisempi ja onnellisempi että päädyin tänne. :)

millä tavoin oot lähteny mukana politiikkaan?

- Kuulun Keskustanuoriin. Ja opettelen vaikuttamaan mm. nuorisovaltuuston tuoreena puheenjohtajana!

mikä on sun lempimotto?

- Life is not measured by the number of breaths we take, but by the moments that take our breath away.

lempi mies- ja naisjulkkis?

- Channing Tatumn ja Blake Lively.

millainen sun miesmaku on?

- Romanttiset prinssit ;) No ei, perus kiltit naapurinpojat ja kusipäät on mun juttu.

mitä kotitöitä inhoot eniten?

- Nurmikon leikkaamista. Kauhulla odotellen.

ootko koskaan lasketellu?

- HAHAHA kerran ja se olikin melkonen seikkailu...

biisi, joka kuvaa sua?

- Kaija Koo- Kaunis rietas onnellinen

millainen sun musiikkimaku on?

- Kaikkee laidasta laitaan. 

ootko pitkävihainen?

- Riippuu asiasta mutta yleensä kyllä.

kerro yksi asia, jonka olet elämäsi aikana oppinut

- Kaikki on aina mahdollista, vaikka se mahdollisuus olisi pienikin. Kovalla työllä sen mahdollisuuden kokoa voi kasvattaa, eikä koskaan kannata antaa periksi.

jos voisit matkustaa ajassa eteenpäin ja nähdä jotain tulevaisuudestasi tai sitten taaksepäin ja muuttaa jotain jonka olet tehnyt niin kumman valitsisit? miksi? mitä haluaisit nähdä/muuttaa?

- Menneisyydessä jättäisin kaikki ne suklaat ja muut paskat syömättä niin nyt ois helpompaa. Mutta periaatteessa en muuttais mitään. Kaikki mitä mä oon joskus tehnyt on vaan muokannu mua just tällaseks.

mitä haluaisit osata?

- Piirtää.................

vaateyhdistelmä, jota vihaat?

- Olkaimeton toppi ja normaalit rintsikat tai silikoniolkaimet...'

miten käyttäydyt riitatilanteissa?

- Tääkin taas riippuu. Yleensä paiskon ovia ja huudan ja raivoan.

piirteitä, joista pidät muissa ihmisissä?

- Hyvä huumorintaju, kaksimielisyys, iloisuus, itsevarmuus, sydämellisyys, tunteellisuus

paras tapa rentoutua esim. koeviikon jälkeen?

- Lähteä lenkille yksin ilman kuulokkeita, koiria tai kavereita. 

vastauksia part.1

Kiitos kysyjille! Mun oli pakko jakaa nää kahteen postaukseen, muuten olis tullu ihan liian pitkä.. Varautukaa jo nyt outoihin kuviin ja siihen että fontti saattaa vaihtua kesken kaiken.. kuvat weheartit.com

mikä on päivittäinen ateriarytmisi? (montako kertaa, moneltako ja mitä syöt yleensä päivän aikana)

- Lähes samanlainen joka päivä. Aamiainen on ehdottomasti tärkein ateria, ja sillon syön yleensä mustikkarahkaa, kaksi hapankorppua juustolla ja leikkeelellä, vettä ja kahvia. Lounaan syönkin sitten koulussa, ja se on ihan riippuvainen siitä, mitä on tarjolla. Joskus joudun sinnittelemään näkkärillä, mutta yleensä syön myös salaattia yms ruokaa sen mukaan mitä se on. Koulun jälkeen meillä onkin yleensä sitten ruoka kotona, ja yleensä syön kanaa, makkaraa, jauhelihaa tai kalaa ja salaattia tai uunikasviksia. Päivästä riippuen saatan syödä vielä ennen varsinaista iltapalaa hedelmän vihreän teen kanssa, mutta sen jälkeen noin kahdeksalta syön mustikkarahkaa.

Mikä sai sut lopulta alottaan Remontin?

- Sain jo keväällä pudotettua muutaman kilon, mutta kesällä ne tulivat parissa viikossa takaisin. Yritin kesälläkin varmaan joka toinen viikko aloittaa, kuten myös syksylläkin tyyliin joka päivä.. Luulen, että se lopullinen päätös syntyi lopulta siitä, että kyllästyin siihen, että mä vaan aina puhun, mutta harvoin saan toteutettua ne teoiksi asti.

Mikä on (oli?) sun lempikarkki tai -suklaa? 

- Ehdottomasti ne simpukkasuklaat vai mitä ne on  :D Ja sitten fazerina.

Mitä herkkua on tehny eniten mieli?

- Mulla ei oikeastaan tee mitään mieli paljon koskaan. Joskus harvoin saattaa jotain suklaata, mutta tämän projektinkin aikana ehkä kerran.

Mikä ois sun unelmatulevaisuus?

- Valmistua ensin lukiosta hyvillä arvosanoilla ja päästä sen jälkeen oikikseen ja muuttaa Etelä-Suomeen. Matkustella paljon ja tutustua uusiin ihmisiin. Lopulta tulla lakimieheksi, perustaa perhe ja saada ihana koti. Olla terveenä, sekä itse että läheiset, ja nähdä lisää maailmaa. Sisustaa koti kauniiksi, tienata niin hyvin että ei tarvi huolehtia rahasta. Elää hetkessä. Toteuttaa mun unelmia. Saada jakaa elämä jonkun kanssa. Päästä eduskuntaan ja olla onnellinen.

Haaveammatti? 

- Lakimies.

Miten lukio on mennyt

- HAHAH. No okei, ihan hyvin. Oon saanut ihan kelvollisia arvosanoja, mutta oisin pystynyt parempaankin. Tällä viikolla oon oikeestaan vasta kunnolla saanut motivaatiota, ja tajunnut että pitää yrittää nyt kunnolla.

Ootko tällä hetkella ihastunut/rakastunut? 

- Nämä asiat ei kuulu mun blogin puolelle, mutta kun kerran kysyttiin, niin ehkä vähän ihastunut.

Ootko yleensäkkää sellasta tyyppiä joka ihastuu helposti?

- Oon joskus ollut. Nykyään pitää ihan oikeasti olla kyseessä henkilö, joka vie multa jalat alta.

Mitkä ovat unelmiesi miehen kolme tärkeintä ominaisuutta?

- Hmm. Huumorintaju, luotettavuus ja kunnianhimoisuus.

Missä näät ittes kymmenen vuoden kuluttua? 

- Toivon, että oisin jo lakimies ja asuisin Helsingissä. Toivottavasti oon aktiivisesti mukana politiikassa.

Millanen ois sun unelmien mies? 

- Rehellinen, luotettava, kiinnostava, urheilullinen, komea, kunnianhimoinen. Sellainen, joka vie multa jalat alta, joka saa mut nauramaan oli sitten kuin  paska päivä tahansa. Ollaan monesti kavereiden kanssa naurettu, että mun unelmamies on kuin suoraan jostain sadusta joku prinssi. No ei. Pitää osata keskustella ja nauttia elämästä.

Mitkä kolme asiaa piristää sun päivää jos päivä on ollu aivan surkee? 

- Suoraan sanottuna jos mulla on surkee päivä, sitä on paha piristää. Jos mut saa nauramaan, niin sillon on jo melko lähellä. :)

Onku sulla paheita?

- Kahvi.

Jos saisit syyä ihan mitä vaan lihomatta, söisitkö ihan kaikkea vai jatkasitko terveellisellä linjalla?

- Jatkaisin terveellisellä. Ruoka vaikuttaa kaikkeen, siis ihan kaikkeen. Ei pelkästään siihen lihoamiseen/laihtumiseen.

Minkä näköistä ihmistä pidät kauniina?

- Ihmistä, joka pitää itseään kauniina, joka hyväksyy itsensä virheineen päivineen. Pidän kauniina ihmistä, joka hymyilee paljon ja uskaltaa antaa jotain itsestään maailmalle.

Millä tavoilla tunnet muuttuneesi Remontin aikana, muutenkin kuin fyysisesti?

- Ihan joka tavalla. Koko mun ajattelumaailma on oikeastaan mullistunut. 

Millaiset ihmiset saavat sinut ärsyyntymään?

- Miellyttäjät, eli semmoset jotka yrittää miellyttää kaikkia. En vaan kestä semmosta. Myös semmoiset, jotka ei oo IKINÄ tyytyväisiä omaan ulkonäköönsä, elämäänsä, eikä ikinä pysty ottamaan kehuja vastaan. Ja semmoset, joiden pitää päteä ihan jokaisessa asiassa ja jotka haluaa koko ajan korostaa omaa erinomaisuuttaan.

Luotatko ihmisiin helposti?

- En todellakaan. Itseni lisäksi en luota kuin todella harvaan henkilöön.

Mihin sä kiinnität ekana uuteen tyttöön huomiota?

- Kuulostaa ehkä hassulta, mutta ilmeeseen. Jos on semmonen hymyilevä ja se ulottuu silmiin asti, niin se antaa huomattavasti paremman ensivaikutelman kuin semmoinen bitch-ilmeellä kaikkia katsova.

näytätkö avoimesti tunteesi?

- Näytän. Tunteissa ei oo mitään hävettävää.

haluaisitko tatuointeja tai lävistyksiä?

- Sitten kun projekti on joskus sopivassa vaiheessa, haluan ottaa napakorun. Haluaisin myös pienen tatuoinnin, jonkun tekstin, jalkapöytääni.

ihailetko ketään julkkista?

- Kyllä. Montaakin.

mihin lukion jälkeen?

- Oikeustieteelliseen.

ootko ylimielinen tai hyökkäävä?

- Musta voi saada ylimielisen kuvan, ja ehkä mussa on vähän sitä vikaa. Hyökkäävä.. hmmm. Jos asia on tarpeeksi tärkeä niin joo.

mikä saa sut suuttumaan?

- Ärsyttävät ihmiset, se jos en taistelusta huolimatta saavuta jotain, suvaitsemattomuus ja rasismi, kouluruoan laatu, se jos mandariinissa on siemeniä.

entä mikä saa sut iloiseksi?

- Elämän pienet ilot. Ihana ilma, hyvä hiuspäivä, jonkun toisen keittämä aamukahvi, ihanat ystävät, syvälliset keskustelut, vaikean asian tajuaminen, perhe, vanhat valokuvat.

Menisitkö kauneusleikkaukseen, jos saisit operaation ilmaiseksi?

- Hmm. Vaikea kysymys. En usko. Ei ole oikeastaan sellaista, mitä haluaisin "korjata":

onko sulla sisaruksia?

- Pikkuveli.

onko suhun helppo tutustua?

- Joo uskoisin.

tuutko helposti kateelliseksi?

- Riippuu asiasta mutta yleensä joo.

mitkä arvot merkitsee sulle eniten?

- Itsenäisyys, tasa-arvo ja työnteko.

SO MANY REASONS.

Siinä taas vähän lisää motivaatiota! Muistakaa käydä osallistumassa kysymyspostaukseen, huomenna saa vielä heitellä kysymyksiä! Kysymyspostaukseen pääset TÄSTÄ

Tyyliä metsästämässä

Tämän elämänmuutoksen takia mun pukeutuminen on viime ajat ollu vähän mitä sattuu. Mun vaatehuoneessa on tällä hetkellä aika tyhjän näköistä. Tarkalleen ottaen mulla on käytössä kahdet farkut, kolme neuletta ja kaksi hupparia - ei hirveenä valinnanvaraa. Vaatteita ei oo mitään järkeä ostaakaan tässä vaiheessa, sillä nyt ollaan menty matkasta vasta noin puolet. Sen takia ajaudunkin haaveilemaan siitä, millaiseksi tyylini ja vaatekaappini luon, kun lopulta pääsen luomaan sitä. Sitten löysinkin mun nykyisen koukutuksen kohteeni, Polyvoren. Koko eilisen illan uppouduin sen ihmeelliseen maailmaan luomaan asuja, mitä tulevaisuudessa haluan pukea päälleni. Eilen tapahtui myös jotain sellaista, että vihdoin tunnen olevani vapaa kaikista paineista liittyen pukeutumiseen. Olen vihdoin siinä tilanteessa, ettei mua oikeastakaan kiinnosta mitä joku mun vaatteista, hiuksista tai meikeistä ajattelee. Luojan kiitos.



Yllätin jopa itseni valitsemalla vaatteita jotka olivat mieleeni. Esimerkiksi hattu tuli aivan yllätyksenä. Kollaaseissa on aika paljon luksustuotteita, mutta samalla tavallahan niitä voi soveltaa halvemienkin ketjujen vaatteista. Tuskin maltan odottaa, että pääsen rakentamaan vaatekaappia joka sisältää kyseisiä elementtejä. Rentoa mutta tyylikästä on mun uus motto. Musta ei ikinä voi saada sellaista klassista kaunotarta, jonka jokainen hius on aina tiptop ja meikit täydellisesti. Mä haluankin vähän olla pörröisissä hiuksissa ja sekoittaa keskenään klassikkoja, merkkilaukkuja ja converseja. Mitäs tykkäätte?

Dear stress, let's break up

Halusin nyt hieman (jälleen) avautua tänne eräästä asiasta. Oon suorittajatyyppiä. Oon oikeestaan aina ollut. Mun parhaat kaverit voi hyvin kertoa, että oon ihminen joka stressaa kaikesta. Siis ihan kaikesta. Semmosistakin asioista, joihin en voi oikeastaan itse millään tavalla vaikuttaa. Asia ei oo vaivannu mua tähän asti oikeastaan ollenkaan, stressihän periaatteessa on ihan hyvä asia. Asiat tulee hoidettua varmasti. Mutta onko se asia oikeasti näin? Jos ikuisesti vain suoritan kaiken, osaanko nauttia elämästä, tarttua hetkeen?

Nykypäivänä ainakin henkilökohtainen ihanne-elämäni on mahdollista saavuttaa vain suorittamisella, täydellisyyteen pyrkimisellä. Kokoajan pitäisi olla kaikessa hyvä. Numerot mittaavat kaiken, ihan joka asiassa. Tililläni oleva summa kertoo paljonko minulla on rahaa, säästötilillä oleva siitä paljonko olen säästänyt tulevaisuutta varten. Lukema puntarissa kertoo paljonko pitää vielä laihduttaa. Kouluarvosanat mittaavat koko ajan pätevyyteni. Sykemittarini kalorilukema treenin jälkeen näyttää sen, kuinka paljon sain treenistä irti.

Totuus on se, että nyt pitäisi oppia hieman hellittämään. Olen kyllästynyt kilpailemiseen. Miksi esimerkiksi koulussa pitää ihan kokoajan kilpailla? Joku on aina niskassa hengittämässä ja kysymässä minkä sait kokeesta, haastamassa ennen koetta että kumpi saa paremman. Miksi sillä numerolla on edes kovin suurta merkitystä? Törmäsin kyseiseen ilmiöön taannoin yhteiskuntaopin kokeessa. Olin tehnyt koko kurssin ajan hemmetisti töitä. Ennen koetta tein vielä enemmän. Kuitenkin joidenkin ihmetykseksi sain kokeesta vain 9+. Anteeksi kuinka? Tehdessäni töitä koetta edeltävänä iltana minulle nimittäin valkeni jotain. Tajusin, että ei minua kiinnosta mikä numero siinä koepaperissa loppujen lopuksi komeilee. Totta kai sitä aina haluaisi saada hyvän numeron, ei siinä mitään. Mutta tajusin, että ne asiat olivat niin mielenkiintoisia, että minä halusin oppia ne. En sen takia, että miellyttäisin opettajaani tai että saisin sen 10. Siksi, että tekisin sillä tulevaisuudelleni suuren palveluksen, koska tajusin että ne ovat asioita joiden parissa joskus haluan työskennellä. Halusin oppia asiat, koska ne merkitsivät minulle jotain muutakin kuin sitä suorittamista.

Urheilu on paras rentoutumiskeino, sanotaan. Onko näin? Kun olin vielä urheilija, sekin oli jatkuvaa suorittamista. Rakastin lajiani, mutta kuinka usein sain nauttia siitä? Stressasin jatkuvasti siitä, annanko treeneissä kaikkeni, mahdunko kentälle tai jotain muuta vastaavaa. Nykyään stressaan urheilusta vieläkin. Jos en urheile, stressaan siitä näkyykö se kielteisenä puntarilla. Jos urheilen, ja treenin jälkeen sykemittari näyttää että kaloreita paloi huonosti, se treenin jälkeinen hyvä olo häviää ja tilalle tulee harmi. Jopa koulumatkat menevät suorittamiseksi, kun yritän mennä sen mahdollisimman lujaa.

En tiedä mikä tämän postauksen pointti oli. Ehkä se, että jos en opi hellittämään, ajan itseni hulluuden partaalle. Aiheesta saa ihan vapaasti jakaa ajatuksia, toivon että teette niin. Oletteko te samanlaisia, vai olenko ainoa joka tuntee näin?

KYSY! ASK! FRÅGA!

Eli nyt kysymyspostausta kehiin ton nolon teinikuvan pohjustamana... Eli antaa mennä! Aikaa on vaikkapa ens torstaihin asti eli 17.1.2013 asti. Ja pliiiis kysykää ees joku jotain :)

GOOD MORNING

Huomenta ihmiset! Mulla alkaa tänään koulu vasta 11.45 mutta koska mun rytmi on loman takia ihan pyllystä, oli pakko herätä jo aikasin. Yleensä meen tiistaisin just ennen koulua salille, mutta oon vielä sunnuntailta ja eiliseltä niin jumissa että siitä ei ois kyllä ollu tänään mitään hyötyä. Niinpä nautiskelen siis erittäin hitaasta aamusta. On ihanaa, kun voi rauhassa juoda niin monta kuppia kahvia kun haluaa, lukea lehdet ja kattoo samalla televesiota, laittautua rauhassa ja bloggaillakkin! Nyt mietinkin, että pitäs useimminkin raivata kalenterista tilaa tämmöisille aamuille. Eilen tosiaan jatku koulu. Tälle viikolle luvassa on pari sanakoetta ja viikonloppuna alkaa (taas!!) pänttääminen koeviikkoo varten. Mutta on viikonlopulle luvassa jotain kivaakin, siitä tosin kuulette myöhemmin! :) Nyt alan valitseen vaatteita, kerranki ei tarvi kiireessä heittää kaikkia ympäri vaatehuonetta.. Ai niiin, latasin eilen puhelimeen uuen apsin jolla voi kokeilla itelle erivärisiä hiuksia, ja voin sanoa että kyllä houkuttais värjätä oikeestikkin blondiksi!! Tai ei nyt ihan platinablondiksi mutta jotku semmoset hunajan tai kullan väriset ois aivan ihanat! Mutta en kuitenkaan halua lähteä siihen blondauskierteeseen mukaan :( Joka tapauksessa, ihanaa päivää kaikille! :)

I'll be fine as long as you stay single.

Siinä muutama instagramkuva lomalta. Huomenna jatkuu koulu ja arki, toisaalta ihan mukava päästä taas
siihen kiinni. Mutta kyllä tää loma meni ihan älyttömän nopeeta. Toisaalta tuntuu, että joulujuhlasta ois puoli vuotta.. Ota nyt musta sitte selvää. No pääasia on varmaan se että oli huippu loma! Paljon treeniä, kavereita ja hyvää ruokaa. Tosiaan, en vissiin tänne ees muistanu mainita että olin alkuviikosta Raahessa. Siellä laitettiin vaaleita raitoja mun hiuksiin, mutta ei sitä muutosta kyllä hirveen näy. Mutta kivat tuli silti, ja aion laittaa lisää ennen hiihtolomaa ja aurinkoa. Eilen kävin mun veljen kaa kattoo leffassa sen salkkaritleffan ja parempi etten sano siitä mitään. Hauska se oli. :-D Aamuisen treenin jälkeen on ollut ihan superi olo koko päivän, ja äsköin jaksoin jopa kertailla hieman koulujuttuja... Nyt en tiiäkkää mitä teen loppuillan. Ehkä Tarja Halosen kirja viimein loppuun ja uusin keskustanuorten lehti on vieläkin avaamatta. Luultavasti kuitenkin istun tässä samalla paikalla tuijottaen facebookkia jossa ei ikinä tapahdu mitään. aamen. :-)

Kauneudesta

Päätin nyt avautua tänne hieman. Te lukijathan tiedätte, kuinka aina painotan sitä, että on tärkeää olla itsevarma - pitää itseään kauniina. Kuinka monta kertaa mä olen painottanutkaan sitä, että kaupungilla pitää kävellä ylpeänä, että kehut ulkonäöstä pitää ottaa vastaan? Lukemattomia. Totuus on kuitenkin se, että vaikka muuten olenkin itsevarma, ulkonäöstä olen suhteellisen epävarma. Se epävarmuus on oikeastaan tullut mukaan vasta painonpudotuksen myötä. Kaikkeen muuhun uskon aina pystyväni, mutta siihen en luota, että olisin kaunis. Ajatusmaailmani taitaa nykyään olla sellainen, että pystyn mihin muuhun tahansa, mutta en asioihin, joihin "vaaditaan" kauneutta.

Jauhan ystävilleni jatkuvasti siitä, että heidän on pakko opetella tuntemaan itsensä kauniiksi. Voisin kuitenkin toteuttaa sitä itsekin. Perustilanteeni on kuitenkin sellainen, että kotona tunnen olevani vielä suhteellisen kaunis, lähtiessäni johonkin. Kuitenkin, välittömästi mentyäni jonnekin, oli se sitten kaupunkiin tai lähikauppaan, epävarmuus valtaa minut. Jos joku katsoo minua hiemankin, ajattelen heti että onko vetskari jäänyt auki, tahra paidassa vai onko naamassa jotain.

Kävin tänään erään ystäväni kanssa keskustelun, jossa puhuimme ulkonäöstä. Olen koko viikon yrittänyt todistella hänelle kuin kaunis on, kunnes hän kehui minua. Ainoa mitä osasin vastata kuului näin: " En ole vielä kaunis, mutta katsotaan sitten kun toisetkin kaksikymmentä kiloa ovat tippuneet." Siis mitä ihmettä? Eihän sen asian kuulu noin mennä. Minun kuuluisi ajatella, että olen kaunis juuri nyt, ja olen kaunis myös kun painoa tippuu lisää. Miksi se on kuitenkin niin vaikeaa?

En usko tämän liittyvän siihen, että kokoni puolesta minua on aina kiusattu. Ainakin sillä on osuutta asiaa, että näen peilistä yhä saman tytön kuin 16 viikkoa sittenkin. Kuvassa myös. En yksinkertaisesti voi ajatella, että ulkonäköni olisi hyvä, tai että joku oikeasti voisi kehua sitä. Enkä tiedä miksi. Viime aikoina nimittäin olen kuullut useammankin kerran, kuin kaunis minusta on tullut. En vain pysty yhdistämään niitä kehuja siihen peilikuvaan mitä itsestäni näen. Onhan se aika surullista.

Ehkä tämä tästä. Yritän vain kovasti todistella itselleni sitä, ettei minun tarvitse tiputtaa kahtakymmentä kiloa ollakseni kaunis. Kauneushan on sisällä ja kauneutta on kaikkialla. Kaikennäköisissä ihmisissä. Se siinä onkin hauskaa, että pidän hyvin erinäköisiä ihmisiä kauniina. Isoja, pieniä, tummia ja vaaleita. Mutta silti itsessäni en. Ehkä opin sen, jos vain kerron sen itselleni tarpeeksi usein? Sen, että minäkin olen kaunis, näytti se vaaka sitten mitä tahansa.

2013 - lupauksia ja suunnitelmia

Uuden vuoden vaihe merkitsee aina mulle semmoista uuden alkua. Silloin onkin hyvä tehdä muutama lupaus, sekä miettiä suunnitelmia, jotta on jotain mitä odottaa. Viime vuosihan oli ensimmäinen, jolloin sain lupaukseni pidettyä, joten samalla asenteella mennään tänäkin vuonna!

Suunnitelmia mulla on aika paljon. Kesätyöt on plakkarissa ainakin. Lisäksi tiedossa on ainakin kaksi, hyvällä tuurilla kolme, ulkomaanmatkaa. Hiihtolomalla suunnataan isolla porukalla Kanarialle pariksi viikoksi ihan vaan löhöilemään sekä juhlistamaan sitä ku täytän 17!
Luultavasti kesäkuussa suuntaan johonkin päin Eurooppaa, näillä näkymin joko Saksaan tai Italiaan, kolmeksi viikoksi. Lukuunottamatta noita kolmia viikkoja, aattelin myydä koko kesän jäätelöä, niin kuin viimekin kesänä! Mutta toki kavereiden kaa on pari roadtrippiä suunniteltuna sinne heinäkuullekkin! :)
Loppuvuodesta ei oo mitään tietoa, hyvällä tuurilla pääsen joko syyslomalla tai joululomalla myös ulkomaille. Se on kuitenkin ihan auki, mutta toivotaan parasta! :)



Sitten niihin lupauksiin. Tänä vuonna aion elää. Suurista muutoksista johtuen koko syksy meni siinä, että "opettelin" vähän sitä elämistä, ilman lentopalloa ja tämän projektin myötä. Istuin koneella ihan liikaa ja stressasin asioista, joihin en itse edes voi vaikuttaa. Stressaamista tuskin voin kokonaan kitkeä pois, mutta ois ihan kiva välillä tajuta, etten yksinkertaisesti voi vaikuttaa kaikkeen, vaikka haluaisinkin.
En halua katua jotain, jota en uskaltanut tehdä. Haluan kokea paljon, tutustua ihmisiin, nähdä uusia paikkoja, saada seikkailuja. Jos stressaan ja mietin kokoajan pääni puhki, en tule saamaan noista mitään.



Aion myös jatkaa hyväksi havaitulla tiellä. Aion hieman haastaa itseäni, ja jätin myös limsat pois reissuun asti (TJ 59 päivää!). Aion kiinnittää erityishuomiota siihen mitä pistän suuhuni, en pelkästään sen laihtumisen takia, vaan sen, että asia on ihan oikeasti alkanut kiinnostaa minua. Ruokavalion merkitys siis ihan kaikkeen. Aion liikkua ainakin saman verran, jos en enemmänkin, monipuolisesti. Nämä kaikkihan on siis periaatteessa jo hyvällä tiellä, mutta totta kai aina voi olla tarkempi.


Oon suhteellisen varma siitä, että tästä tulee hyvä vuosi. Pitää vain tarttua hetkeen ja tilaisuuteen. Toivottavasti voin ensi vuonnakin sanoa, että pidin lupaukseni! :) Millaisia lupauksia te olette tehneet vai oletteko tehneet ollenkaan?

kuvat weheartit.com

It pains me to continue but it hurts much worse to stop

Noniiin nyt on joulu ja uusi vuosi juhlittu. Mullahan tosiaan oli periaate, että saan syödä jouluaattona ja -päivänä, sekä uudenvuodenaattona. No, jouluaattonahan mä lopetin tosiaan kahdeksalta illalla, ja seuraavan kerran söin vasta maanantaina.
Silti viime viikolla oli lähtenyt puoli kiloa. Vaikka mässäsin maanantaina ja söin muutenkin koko viikon huonosti. Lomat eivät sovi painonpudotukseen. Kun rytmi on sekaisin, aterioita jää välistä. Söin koko viime viikon joko liian vähän tai liikaa. Silti puoli kiloa. Uutena vuotena söin myös surutta, saa nähdä kostautuuko maanantaina.

Kyllä sillä ruokavaliolla on vaan merkitystä ihan kaikkeen. Jouluaaton, eli yhden mässäyspäivän jälkeen, mun iho on ollut älyttömän huonossa kunnossa. Järkyttävää. Mun kroppa oli niin ehtinyt puhdistautua 14 viikon aikana, että se reagoi aika rajusti vehnään ja sokeriin. Uutena vuotena alotin päivän paahtoleivällä, ja mua alko kutittamaan ihan saman tien. Jalkoja, käsiä, mahaa. Ja kutitti koko päivän. Vehnä on selvästi myrkkyä mulle ja mun kropalle, joten on ihan oikein, etten käytä sitä.



Liikunta lomalla on ollut ihan jees. Salilla olen käynyt viimeksi viime perjantaina.. Mutta sitä ennen kävin melken joka päivä. Eikä sillä edes ole merkitystä, sillä liikunnan osuus painonpudotuksesta on vain 20%. Mutta silti on ihana päästä huomenna salille. Mulla on uudet salivaatteetkin, jee.

Kaiken kaikkiaan menee hyvin. Selvisin juhlapyhät, mistä oon yllättynyt. Harmi, että ulkomaille lähtöön on enää 60 päivää. Tavoitteeseen en siihen mennessä ehdi, mutta hyvällä matkalla ollaan. Ennen kesää pitäisi luultavasti puntarin näyttää ne luvut joita haluan sen näyttävän. Hitaasti mutta varmasti on tämän projektin kannalta kaikkeista paras vauhti.


kuva http://fit-and-healthy-for-tomorrow.tumblr.com/