Ylikunnossa.

Voiko ihan oikeesti olla totta, että mä saan ylikunnon sen jälkeen ku lopetan kilpaurheilun? :--D Näköjään. Kävin tosiaan eilen siellä lääkärissä. Sydän oli onneksi kunnossa, samoin kaikki muu. Kävin tänään vielä varmuuden vuoksi verikokeissa, mutta sieltä ei pitäisi mitään ihmeellistä löytyä. Ylikunnon se lääkäri sitten diagnisoi. Tai no kehon ylirasitustilahan se oikeastaan on. Nyt sitten lepäillään siihen asti että tuun kahen ja puolen viikon päästä takasin Kanarialta. Ainoa liikunta mitä suositellaan on kevyt kävely, siinäkään sykkeet ei sais nousta hirveenä eikä tulla hiki. Oon tosi helpottunu siitä ettei ollu mitään pahempaa. Levolla menee ohi. Sain myös lääkkeet rytmihäiriöihin, mutta en syö niitä mielellään. Ainoastaan kun oikeesti tarvii. Tänään kyllä piti ottaa koulussa yks, ja onneks helpotti heti! :)

Nyt on siis painonpudotuskin tauolla. Oishan se muutenkin ollut ne kaksi viikkoa, mutta nyt päätin etten ota stressiä tästäkään viikosta. Joo ilman liikuntaa se on mahdollista, mutta koska stressi pitää ensin kitkeä pois niin aloitan siitä. Toki syön ihan samaa ruokaa kuin ennenkin, mutta lähinnä se että se paino putoaisi ei ole nyt se tavoite. Nyt tavoite on saada kroppa kuntoon, että pääsee treenaamaan taas kun tullaan takaisin. Sitten alkaa kunnon loppurutistus kesää varten. Mun uus tavoite on puoli kiloa per viikko, mutta kirjottelen siitä tarkemmin kun tullaan takas. Nyt aion keskittyä lepoon ja rentoutumiseen. Niin henkisesti kuin fyysisesti.

Valehtelisin, jos väittäisin että joulun jälkeen ois ollut helppoa. Ei todellakaan oo ollut. Painoa on lähtenyt se puoli kiloa per viikko, mikä on ollut ihan hyvä tahti. Mut henkisesti on ennen kaikkea ollut tosi raskasta. Ei mulla oo tehny mieli lopettaa tai sortua -päinvastoin. Oon ehkä ottanu liianki vakavasti koko homman. Joutunu miettimään että saanko syödä yhden omenan yms. Ja en mä sellaista halua jatkaa. Se oikeesti on tosi raskasta. Hirveä stressi joka viikko siitä onko paino pudonnut, sehän kertoo siitä että tää on mulle tärkeetä. Mutta pitäisi vaan luottaa siihen, että kyllä se putoaa. Se ei todellakaan ole mistään appelsiinista tai omenasta kiinni. Muutenkin musta on joka päivä tuntunu siltä että oon syöny liikaa, jonain päivinä varmasti oonkin, mutta ihan hyvin mä oon pysyny siinä mun tavoitteessa.

Sen takia tuo loma tuleekin tosi hyvään paikkaan. Saan levättyä kunnolla. Kroppa saa levätä vähän aikaa siitä, että paino putoaa ja mieli koko hommasta. Vehnää en siellä pysty syömään, tänään erehdyin syömään ruisleivän enkä kattonu oliko siinä vehnää, päättelin että ei koska oli vähän hiilareita, ja armoton kutina välittömästi.. Sen takia mukaan lähteekin kaurahiutaleet ja hapankorput! :D Ihana päästä syömään tuoreita hedelmiä ja marjoja. Uskon, että ylikunnostakin parannutaan kun pääsee hiekalle kävelemään pitkiä, rauhallisia lenkkejä. Ja mielihän siinä sitten lepää. :) Uskon, että niistä lähtökohdista saa hyvän startin kevättä varten!