Kun aloitin tämän projektin 14 viikkoa sitten, joulu tuntui tosi kaukaiselta. Päätös oli vain se, että herkkuihin ei ennen aattoa kosketa. Tosi asiassa mä en ikinä uskonut siihen. Eihän joulukuuta yksinkertaisesti voi olla herkuttelematta? Eipä. Tässä minä olen. Edelleenkin, koskematta herkun herkkuun. Eikä tee edes mieli.
Alusta asti olen odottanut joulua, koska päätin että silloin saa syödä ihan mitä haluaa vailla omatunnontuskia. Odotin sitä hetkeä, kun pääsen karkki- ja keksihyllyille kahmimaan kärryyn kaikenlaista, mistä on jäänyt paitsi. No, perjantaina se odotettu hetki koitti. Karkkihyllyllä. Astelin karkkihyllylle tuntien pelonsekaista kunnioitusta, enhän ollut hengannut siellä kolmeen ja puoleen kuukauteen. Heti tuijottaessani hyllyjä minulle tuli epämiellyttävä olo. Semmoinen, etten kuulu tänne. Nappasin nopeasti kolme suklaapatukkaa käteeni, kaikki lempisuklaitani. Astelin nopeasti hyllyltä pois. Yhtäkkiä tuli vain semmoinen kuvoittava olo, ja työnsin patukat nopeasti H:n käteen, sanoen, etten pysty ostamaan niitä. H pakotti minut ostamaan ne, mutta ne kuvottivat minua koko päivän, vaikka ne oli pussissa. Nyt ne on tuossa vieressä, mutta mieli ei tee. Ei ollenkaan.
Periaatteessa harmittaa, että huomenna on joulu ja tulee syötyä. En aio syödä paljoa, mutta harmittaa jo se, että syön jotakin. Ei vaan tee mieli. Jotenkin se ajatus, että jää jostain paitsi, on kadonnut. Enää ei tunnu missään ajatus siitä, että koko loppuelämäni pitää luultavasti tarkkailla syömistä. Siitä on tullut juuri se, mitä olen halunnut, elämäntapa.
Kyllä minä aion syödä huomenna, aion syödä myös ylihuomenna. Ennen sitä on kuitenkin aamulla punnitus, ja toivon sydämestäni, että -20 kg tulisi täyteen. Luultavasti ei, koska pelottaa näin paljon, mutta saa nähdä. Keskiviikkona elämä jatkuu normaaliin tapaan, urheillen pirusti polttaen kaikki suklaat ja tortut pois. Minua epäilytä ollenkaan, ettenkö saisi katkaistua sokerivehnäkierrettä heti. Minä tiedän, että pystyn. Aion herkutella myös uudenvuoden aattona, mutta sitten taas life goes on. Ei pitäisi näkyä painossa hirveänä.
Vielä takaisin sinne karkkihyllylle. En nauttinut siitä tunteesta. Tunsin oloni yhtä isoksi ja läskiksi kuin 14 viikkoa sittenkin. Minua hävetti ostaa ne patukat. On siis ollut hyvä syy siihen, etten mitään sitä ennen ole ostanut. Hyi. Näihin positiivisiin.... ajatuksiin toivotankin kaikille erittäin makeaa joulua! :)
2 kommenttia:
Mukavaa joulua :)
Mä olen joskus ollut karkkilakossa enkä kyllä syönyt muitakaan herkkuja. Tuli semmonen olo, että eihän mulla ees välttämättä tee karkkeja mieli ja vaikka en ookaan enää pitkään aikaan ole ollut missään lakossa, on tosi helppo kulkea esimerkiksi karkkihyllyn ohi. Leivonnaisistakaan en ihmeemmin pidä, tosin kyllä niitä tulee joskus syötyä jos menee johonkin kylään.
Esimerkiksi miehen mummo koko ajan sanoo, että ottakaa kakkua, pullaa jne.. kun ollaan kahvilla eikä viitsi kieltäytyä. Tosin kyllä mä yritän aina vaan juoda sitä kahvia ja sanoa että joo kohta otan ja sitten jää kuitenkin ottamatta.
Haha joo se taitaa olla jokaisella mummolla tuo pakkosyöttö! (-:
Lähetä kommentti