WITHOUT MAKE UP

Päätinpä minäkin nyt laittaa lusikkani tähän soppaan. Eli monet ovat varmaan jo nähneet lähes joka blogissa kiertäneen Naked Truth- haasteen, jonka Tyyliä metsästämässä- blogin Veera aloitti. Linkistä pääsette näkemään koko jutun, mutta halusin nyt tuoda vähän omiakin ajatuksia esille. Haasteen tarkoituksenahan oli näyttää bloggaajatkin samanlaisina ihmisinä kuin muutkin. Ja vaikka siinä ei niinkään ollut kyse itsevarmuudesta, päätin, että ottaisin sen tähän samalla. Loppujen lopuksi, ilman itsevarmuutta minäkään en näitä kuvia julkaisisi. Varsinkaan, kun huomasin tuon järkyttävän tahran paidassa vasta sen jälkeen kun olin jo ladannut kuvat... No aina ei voi onnistua. :D

Mulle meikkaaminen ei ole ikinä ollut mitenkään pakollista. Olen aloittanut sen kyllä jo ala-asteella, mutta aina olen voinut mennä vaikka kouluun ilmankin. Vielä tänä päivänäkin voisin astella lukioon ilman meikkiä, tuntematta pienintäkään epävarmuuden pisaraa. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut.

Itsetunto ja -varmuus ovat monelle aika tabuja asioita. Suomalaisessa yhteiskunnassa kun on se "ongelma", että mielummin vähätellään itseään, kuin myönnetään rehellisesti, että onpa minulla kiva paita päällä. Vaikka tuommoiset asiat tuntuvat pieniltä jutuilta, se saa aikaan dominoefektin.
Kuinka moni siellä ruudun takana uskaltaa myöntää, ettei tunne oloaan itsevarmaksi ilman meikkiä? Veikkaan, että aika moni. Meikki on kuin suojakerros. Se peittää virheet, mitä emme halua muiden näkevän. Miksi? Siksikö, että nykyään vain täydellisyys on tavoittelemisen arvoista?

Olen sanonut monelle ihmiselle, että se itsevarmuus harvoin on synnynnäistä. En minäkään ole sitä syntymälahjana saanut, päinvastoin. Minun oli pakko tehdä sen eteen lujasti töitä. Muuten makaisin edelleen lattialla, ja muut kävelisivät ylitseni. Tajusin riittävän ajoissa sen, että jos siihen makaamaan vaan jää, ei siitä kukaan tule nostamaan ylös. Se päätös pitää itse tehdä.
Jos minä olisin jatkanut samaan malliin, en voisi tehdä puoliakaan niistä asioista, mitä nykyään teen. En voisi kirjoittaa laihduttamisprojektistani julkisesti - entä jos epäonnistuisin? En voisi pitää montaa kertaa vuodessa pitkiä puheita julkisesti - jokuhan saattaisi huomata, että olen ylipainoinen. En voisi käydä salilla tai lenkillä - jokuhan saattaisi miettiä, että siinä se läski taas menee. En voisi treenata jalkoja - jalkanihan olisivat entistä paksummat, kun hankkisin niihin lihaksia. En olisi voinut pelata lentopalloa - eihän iso tyttö voi pitää pieniä sortseja jalassaan. En olisi voinut laittaa meikittömiä  kuvia nettiin - jokuhan voisi miettiä, että näytän alienilta. Tajusitte varmaan pointin.

Ei se itsevarmuus tule hetkessä. Kuten jo aiemmin sanoin, sen eteen pitää tehdä töitä. Astu ulos mukavuusalueelta. Kokeile, kaatuuko maailma, jos teet jotain mitä ennen et ole viitsinyt tehdä. Iskosta päähäsi joka päivä ajatus siitä, että sinä olet tarpeeksi. Sinun ei tarvitse muuttaa mitään, mitä itse et halua. Jos joku ajattelee, että olet nolo tai jotain muuta, mitä sitten? Kaikkia ei voi miellyttää.
Itsevarmuuden hankkimisen voisi vaikka aloittaa kuuntelemalla tuon Kaija Koon biisin. Se on täyttä asiaa. Sitten, kerro itsellesi joka aamu, että olet ihana. Vaikka se tuntuisi kuin typerältä tahansa. Jos iskostat päähäsi jotain asiaa tarpeeksi kauan, alat uskomaan siihen itsekin. Ja kun astut ulos mukavuusalueelta, voit saavuttaa jotain ihanaa. Aloita se vaikka tarttumalla tähän haasteeseen. :) Sinä olet riittävä juuri tuollaisenaan, virheineen päivineen.