perjantai 3. toukokuuta 2013

They laughed at me because I was different. I laughed at them because they were all the same.

Oon koko pienen ikäni ollu unelmoija. Oon aina uskaltanut unelmoida suuresti ja luottaa siihen että jonain päivänä saavutan mun unelmat. Eihän mun tarvi katsoa ku tätä kulunutta vuotta, joka on ollut ihan huikea. Oon kasvattanut kynnet, pudottanut painoa 22 kiloa, ja muutan Italiaan syksyllä. Painon kanssa oon sikäli onnellisessa tilanteessa, että mikään pakko sen ei oo enää tippua. Oon ihan tyytyväinen vaikka se jäis tähän, oon terve ja tunnen olevani kaunis. Ja uskallan myös myöntää sen.

Mä oon etuoikeutetussa tilanteessa. Sain mahdollisuuden, josta harva uskaltaa edes unelmoida. Mun stipendi kattaa melkein koko mun elämän seuraavat kaksi vuotta. Saan muuttaa uuteen maahan, tutustua uusiin ihmisiin ja hypätä kokonaan pois mun mukavuusalueelta. Mua jännittää ihan hirveenä. Mullahan on periaatteessa täälläkin kaikki asiat tosi hyvin. Mulla on harrastuksia, maailman ihanimmat ystävät, hyvä ja mukava koulu jossa pärjään, ihana perhe ja lemmikit ja unelmien huone. Mun tulevaisuus oli suunniteltuna. Ja nyt kaikki muuttuu. Mutta en vois olla siitä yhtään onnellisempi.


Oon halunnut pois Muhokselta niin kauan kun voin muistaa. Tää on mun koti totta kai, mun juuret tulee aina olemaan täällä. Ja oon siitä hyvin ylpeä. Täällä on ollut hyvä kasvaa. Mutta vaikka tää on mun koti, tää ei oo se paikka missä haluan asua. Ja ne kaksi on ihan eri asioita. Kun mua kiusattiin monta vuotta koulussa, mua lohdutti aina se ajatus, että jossain vaiheessa pääsen pois. Jossain vaiheessa kovalla työllä ja määrätietoisuudella tuun pääsemään jonnekin kauemmaskin. Sen takia oon opiskellut kuin hullu.

Uskokaa tai älkää, töissä on aina aikaa ajatella syvällisiä jos ei käy asiakkaita. Ja kun mä ajattelin mun entisiä kiusaajia ja niitä, jotka ei oo koskaan uskonut muhun, tajusin, että oon päässy aika pitkälle. Tällä hetkellä oon kaikkien nuorien edustaja Muhoksen nuorisovaltuuston puheenjohtajana, mun arvosanat on hyviä ja oon saanu huikean rahasumman arvoisen stipendin ainoana Pohjois-Suomesta. Sen avulla pääsen laajentamaan mun verkostoja kaikkialle maailmaan, saamaan ystäviä kaikkialta ja ymmärtämään maailmaa monesta näkökulmasta.


Sanon jokaisessa syvällisessä kirjoituksessa, etten tiedä onko tekstissä mitään pointtia. Ja totean sen myös nytkin. Jokatapauksessa, oon onnellisempi kuin koskaan ennen. Oon vihdoin pystynyt päästämään menneisyydestä kokonaan irti. Oon vihdoin alkanut elämään juuri sitä elämää mistä oon aina unelmoinut. Ei se vaatinut kuin vähän rohkeutta.

Voin tähän loppuun sanoa, että uskaltakaa unelmoida. Ja ennen kaikkea toteuttaa niitä. Uskaltakaa ottaa riskejä. Jos mä en ois uskaltanu lähettää sitä hakemusta, en ois nyt tässä tilanteessa. Uskaltakaa elää. Ainoastaan semmoset tilaisuudet kaduttaa joita ei käytä. Mä en halua katua semmosia. Susta, juuri susta, on ihan mihin vaan. Sä voit saavuttaa mitä vaan, jos oot valmis tekemään töitä sen asian eteen. Sä voit saada kaiken, mistä oot aina unelmoinut, jos uskallat ottaa riskin.

kuvat weheartit.com

4 kommenttia:

Jessi kirjoitti...

Niin ihana teksti <3

Tiia kirjoitti...

kiitos Jessi, sä olet ihana <3

Jenni kirjoitti...

<3

Tiia kirjoitti...

<3