Sen sijaan, että kirjoittaisin teille mielipidepostauksen tasa-arvoisesta avioliittolaista, saattekin kuulla miten loma meni syömisten kannalta. Elikkä mähän päätin jo silloin ennen lomaa, että kaksi viikkoa saan syödä ihan vapaasti mitä haluan. Epäilin vähän, että pystynkö heittäytymään niin vapaalle niin pitkäksi aikaa, mutta se huoli osoittutui kyllä aika turhaksi. :D
Suoraan sanottuna mun syömiset koko lomalla meni ihan plörinöiksi. Sillä ei oo mitään väliä, mutta silti. Huhhuh. Vedin massuun suoraan sanottuna pelkkää paskaa - patonkia, croisantteja, jäätelöä, keksejä, suklaata, karkkia, sipsiä, paahtoleipää, nuudeleita, spagettia, pitsaa ja ranskalaisia. Ei mennyt päivääkään, etten jotain noista olisi syönyt. Ja olihan se olo sen mukainenkin. Turvonnut, mutta ennen kaikkea pettynyt.
Mä oikeasti luulin, että olisin puolen vuoden aikana oppinut jotain kohtuullisuudesta. Ilmeisesti olin väärässä. Kun annoin itselleni vapaat kädet, en pystynyt lopettamaan. Siihen vaikutti totta kai se, että joulusta asti olin vetänyt niin tiukalla linjalla - kenties liiankin tiukalla. Kun ei ole antanut itselle yhtään armoa, ja sitten jättää kontrollin pois, ei voi ainakaan minun tapauksessani odottaakaan muuta lopputulosta. Mutta silti. Olo joka ilta oli todella pettynyt. Olin varma että oon lihonut kaikki kilot takaisin, mikä ei oo kyllä edes mahdollista jos ei vedä kaksin käsin ruokaa joka minuutti. Todellisuudessa en edes tiedä kuinka monta kiloa tuli. En halunnut käydä puntarilla, sillä sitten olisin tuntenut vaan syyllisyyttä herkuttelusta. En halunnut, että lomasta jäisi semmoiset muistot, joten seuraavan kerran puntari kutsuu ensi lauantaina. Ennen kaikkea olin kuitenkin pettynyt siitä, etten pystynyt vastustamaan jotain. Ja etten pystynyt olemaan ostamatta karkkia tai suklaata. Tai pystynyt sanomaan ei jos tarjottiin jotain. Vaikka sitä olen juuri tehnyt puoli vuotta.
"Hauskinta" tässä kaikessa on se, että löysin itseltäni tismalleen samat ajatukset, kuin ennen projektin aloittamista. Joka kerta löytyi joku syy herkutella, ihan joka kerta. Ruoka oli siellä mun ajatusten hallitsija, se, että mitä hyvää voisi syödä seuraavaksi. Joka ilta mietin, että pystyisin kyllä vastustamaan jos vain haluaisin. Ja sitten aamulla ensimmäisenä söin keksiä. Ja sen jälkeen mietin, että miksen pystynytkään? Ja mä en osaa vastata siihen kysymykseen. Mä haluaisin, mutta mä en pysty. Mulla ei siis todellakaan ole vielä "tervettä" suhdetta syömiseen. Vielä on pitkä matka siihen, että pystyy ottamaan sen yhden herkuttelupäivän viikkoon.
Siellä ollessa mua pelotti kokoajan se, että herkuttelumoodi jää päälle Suomeenkin. Sokeri on niin kuin huumetta, siihen jää koukkuun. Mutta ei. Maanantaina kun tultiin Suomeen, söin vielä loput lomaherkut, mutta tiistaina oli aika palata arkeen. Eikä ole tuntunut missään. Ei ole tuntunut yhtään vaikealta kieltäytyä mistään tai syödä terveellisesti. En siis ymmärrä. :D Toki tuo on erittäin hyvä juttu, mutta jännä. Ehkä siihen joskus löytyy vastaus. Joka tapauksessa tämän viikon oon vielä vetänyt suhteellisen löysästi - oon syönyt ruisleipää ja ehkä muutaman sata kaloria per päivä enemmän kuin ennen lomaa, mutta ihan tarkoituksella. Mietin, että on helpompi palata takaisin arkeen, kun ei tipu heti siihen tosi ankaraan linjaan. Toki mun stressaus siellä vähenikin tässä, enkä nyt enää pode huonoa omatuntoa ruisleivän syömisestä välipalana. Jos mä lihon ruisleivän syömisestä, niin sitten lihon! :D Tossa on siis iso muutos siihen jatkuvaan stressaustilaan ennen lomaa, kun pelkäsin yhden omenan syömistä ja sen vaikutusta painoon. Sillon taisi siis mennä vähän liian pitkälle.
Ylikunnosta sen verran, että lomalla tein pari matalasykelenkkiä. Lääkkeitä oon joutunut vieläkin syömään, mutta tällä viikolla aloin pikkuhiljaa liikkua. Keskiviikkona hiihtoa koulussa ja tänään kävin salilla. Nuo siis arkiliikunnan lisäksi. Ja salilla jätin painot kolme- tai neljäsosaan siitä mitä ne oli ennen ylikuntoa. Eihän se paljon missään tuntunut, mutta on pakko aloittaa rauhallisesti, ettei tule taas takapakkia. Henkisesti tämä on ollut raskas prosessi, kun joutuu periaatteessa aloittamaan alusta tuon kunnon rakentamisen ja muunkin.
Propsit sille joka jakso lukea tämän maratonipostauksen tänne asti! :D Keväthän jatkuu tästä nyt sillä tavalla, että ensin toivutaan loppuun ylikunnosta, eli treenejä ja vastusta lisätään pikku hiljaa. Syömiset palaa tiukkaan linjaan heti maanantaina, jolloin palataan sinne 1500-1600 kaloriin per päivä, nyt ollaan menty jossain 1800-1900 luultavasti. Uutuutena aiempaan, alan ottamaan yhden herkkupäivän kuukauteen, jolloin voi syödä mitä vain, eli vetää överiksi. :D Samoin yksi hiilaritankkauspäivä viikkoon tulee takaisin, luultavasti otan lauantain kun lauantaista tulee uusi punnituspäiväkin. Mutta sillonkin vedetään vain hyviä hiilareita, ja siihen tankkauspäivään monesti kuuluu vain ruisleipä ja banaani, joista tulee varmasti tarpeeksi. Nyt lähden kuitenkin miettimään, kirjoitanko teille sitä mielipidepostausta vai en, vai meenkö ihan suosiolla kirjoittamaan äikän raakaesseen loppuun! :D
4 kommenttia:
Ajattelin nyt kommentoida tänne, että muistaakseni olen lukenut, että joku anonyymi on sinulle jättänyt aiemmin kommenttia, että ei kannata tehdä sillälailla, että kieltää itseltään kaikki herkut tyystin. Siitä olisi ehkä kannattanut vähän ottaa oppia, sillä tuossahan se huomattiin, että kun ei juuri ollenkaan nauti vähänkään epäterveellistä ruokaa, niin silloin kun sitä on mahdollisuus syödä nii se menee aivan yli ja sinulle tulee se pettynyt olo. Eli jos tekisit sillälailla että pitäisit vaikka yhden herkkupäivän viikossa tai kahdessa niin sinulle ei tulisi sitä houkutusta syödä niitä herkkuja niin paljon, esim. juhlatilaisuuksissa ym. Eli pointtini oli, että kannattaa totutella oma keho siihen, että silloin tällöin on hyvä herkutella kohtuuden rajoissa. Kommenttini tarkoitus ei ole loukata, vaan kertoa oma mielipide :)
Hassua, että otit juuri tuon kommentin esille, sillä mietin sitä koko ne kaksi viikkoa! :D ja ilman muuta anonyymi oli siinä oikeassa, mutta en vielä ole valmis siihen herkkupäivä kerran viikossa tahtiin, koska se moodi jäisi päälle. Ja juhlatilaisuuksissahan en ole edes syönyt mitään tähän asti, joten siitä ei tarvitse murehtia. Uskoisin, että tuo kerran kuukauteen toimii alkuna ja sitten voi pikku hiljaa alkaa siirtymään siihen kerran viikkoon. Sitten kun on oikeasti varma ettei se jää päälle. :) kohtuullisuus kun on mulle näköjään vieras käsite, niin semmoista ihan överiksi vetämis päivää ei joka viikkoon yksinkertaisesti voi ottaa jos haluaa jotain tuloksia nähdä! Mutta kiitos paljon pitkästä kommentista, juuri tuommoisiq rakentavia on mukava saada :)
postaa useemmin
anonyymi kyllä kyllä, heti ku saan aikaa revittyä muuhunki ku siihen et istun mun työpöydän äärellä kirjottamassa muistiinpanoja.. koeviikolla ei hirveenä postailla :s
Lähetä kommentti