" Keep smiling, because life is a beautiful thing and there's so much to smile about. " - Marilyn Monroe

Itsevarmuus on asia, jota mietin paljon ja aihe, josta tykkään keskustella. Varsinkin tämän projektin aikana sitä on tullut mietittyä paljon. Olenko sittenkään itsevarma, kun koen tarpeen muuttaa itseäni ja vartaloani? Pohdin vastausta yllättävän kauan, mutta päädyin myönteiseen. Muutos on osa elämää. Jos en mieti, että toteutan asioita vasta sitten kun minulla on se haluamani vartalo, olen edelleen itsevarma.

Olen aina ollut suhteellisen itsevarma ihminen. Minua alettiin kiusaamaan jo ihan pienenä, ja sen takia oli pakko kehittää itselle jonkinlainen suojamuuri, joka sitten myöhemmin muuttui itsevarmuudeksi. Uskon, että olen saanut itsevarmuuteni tekemällä sen eteen kovasti töitä, välillä tavoilla, joista en todellakaan ole ylpeä. Itsevarmuuteen kuitenkin kuuluu virheiden myöntäminen, ja ennen kaikkea niistä oppiminen. Myös minulla on huonoja päiviä, kaikki varmaan tietävät ne päivät kun peilistä katsoo läskirumaällötys, mutta ne kuuluvat elämään. Ei ole turha klisee, että huonojen päivien ansiosta hyviä osaa arvostaa enemmän.

Lähi- sekä tuttavapiirissäni on paljon ihmisiä, joista oikein huokuu huono itseluottamus, sekä varsinkin heikko itsensä arvostaminen. Minut on usein leimattu liiankin itsevarmaksi, mutta taustani huomioon ottaen se on huomattavasti parempi saavutus kuin vaikka huono itsetunto. Joudun useasti rohkaisemaan ihmisiä tekemään jotain, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaa. Totta kai autan ihmisiä – he ovat samassa tilanteessa kun minä olen ollut joskus. Yleensä rohkaisen heitä uskaltamaan, uskaltamaan ottaa riskin, vaikka epäonnistumisenkin pelossa. Uskaltamalla voi saavuttaa jotain suurta, vaikka siinä olisikin riskinsä. Jos et tee mitään, et voi saavuttaakaan mitään. Kuinka moni haluaa katua kiikkutuolissa, ettei vaikka matkustellut, koska ei uskaltanut tehdä sitä yksin? Tai kuinka moni haluaa katua myöhemmin sitä, ettei edes yrittänyt tutustua ihastukseensa?

Mottoni on: Et voi ikinä onnistua, jos et koskaan uskalla yrittää. Muistutan sen itselleni säännöllisin väliajoin, ihan muistutukseksi. Motto on vienyt minut mielestäni aika pitkälle – olen matkustellut yksin, tehnyt paljon asioita mitä moni ei uskaltaisi tehdä.

Itsevarmuuteni ansiosta minun on vaikea muistaa, että kaikki eivät ole samassa tilanteessa. Sen takia saatan vaikuttaa ylimieliseltä. Minulle se on kuitenkin nykyään itsestään selvää, että minä, juuri minä olen elämäni tärkein henkilö. Minä olen se, joka lopussa kuitenkin tekee päätökset, minä olen se joka ohjaa elämäni haluamaani suuntaan. Miksen siis haluaisi itselleni kaikkein parasta?

Nykyään median sanotaan olevan suurin itsevarmuuden este. Minä en ole samaa mieltä. Toki se luo ulkonäköpaineita, mutta en minä ainakaan usko, että minun pitäisi olla samanlainen kuin kaikki ne hoikat, upeat mallit, jotka vaikuttavat täydelliseltä. Se ei ole este, koska käsitän sen, ettei täydellisyyttä ole olemassa. Täydellisyyteen saa toki aina pyrkiä, joissain asioissa pitääkin pyrkiä, mutta loppujen lopuksi sitä ei ole olemassa. Jos mainokset ottaa mainoksina, ne eivät vaikuta itsevarmuuteen juuri millään tavalla. Totta kai varmaan jokainen haluaisi näyttää mainoksien malleilta, mutta kuinka moni meistä loppujen lopuksi näyttää? Aika harva. Uskon, että älykkyydellä ja juuri sillä itseluottamuksella sekä –varmuudella pääsee pidemmälle.

En tiedä, luokitteleeko kaikki huonoksi itsevarmuudeksi ne, en kehtaa, koska se on niin noloa- tyypit. Minä kuitenkin luokittelen. Jos siellä ruudun toisella puolella joku tunnistaa kuvauksesta itsensä, mieti hetki. Mietitkö kymmenen vuoden päästä mieluiten sellaista hetkeä, että olet uskaltanut ottaa riskin itsensä nolaamisessa, ja sen myötä saavuttanut jotain, vai sellaista, että et taaskaan tehnyt mitään, koska kukaan muukaan ei viitsinyt tehdä? Totta kai on paljon ihmisestä kiinni, mikä tuntuu luontevalta ja mikä ei, mutta mielestäni omalta mukavuusalueelta poistuminen tekee välillä ihan hyvää.

Miten sitä itsevarmuutta voisi sitten hankkia, niillä oikeilla keinoilla, jotka eivät satuta muita? Minun neuvoni on, että astu omalta mukavuusalueeltasi ulos. Haasta itsesi, mitä ”pelottavampi” asia, sitä parempi. Kun onnistuu jossain, missä ei olisi luullut onnistuvansa, itsevarmuus kasvaa kohisten. Kun teet jotain sellaista, voit aina miettiä sitä vähemmän haastavammassa tilanteessa.  Toinen neuvo on ehkä hieman hankalampi toteuttaa, enkä itsekään toteuta sitä aina. Se kuitenkin kuuluu, että älä ihan oikeasti välitä mitä sinusta puhutaan. Joka paikassa, tarkoitan siis ihan joka paikassa, löytyy aina ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta. Ei se muutto toiselle paikkakunnalle, ei edes toiseen maahan, katkaise sitä paskan puhumista, niitä ihmisiä löytyy aina lisää.  Ja mitä sillä on oikeasti edes väliä? Ne ihmiset, jotka eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet, tuskin kuuluvat elämääsi kovin pitkää aikaa. Sinä itse sen sijaan kuulut siihen aina, joten jos haluat jotain miellyttää, miellytä itseäsi.

Voisin kirjoittaa aiheesta loputtomiin. En tiedä, oliko tällä tekstillä edes mitään merkitystä, mutta toivon niin. Toivon, että arvostatte itseänne ja muita. Kokeilkaa, epäonnistukaa ja sen jälkeen onnistukaa. Ne epäonnistumiset ovat kuitenkin lopussa niitä, joista todella oppii. Olkaa aitoja, sillä silloin annatte maailmalle jotain arvokasta. Älkää esittäkö jotain toista siksi, ettei joku hyväksy juuri sinua. Niitä, jotka hyväksyvät, on kuitenkin aina enemmän. Ne ihmiset ovat niitä, jotka kannattaa pitää vierellään.

Kaikki tuo on yksinkertaista asiaa, jonka jokainen tietää. Silti siitä on hyvä muistuttaa aika ajoin.  Nauttikaa elämästä, kaikista sen tuomista mahdollisuuksista ja niiden toteuttamisesta. Loppujen lopuksi elämä on lyhyt. Liian lyhyt tuhlattavaksi muiden miellyttämiseen.

kuvat weheartit.com